Pieni kamera on helppo pitää mukana ja ottaa käyttöön heti, kun kuvattavaa ilmenee. Niinpä taskuun mahtuvat laatukamerat houkuttelevat monia kuvasta ja kuvaamisesta kiinnostuneita. Huolellinen viimeistely ja kaunis ulkokuori ovat nekin monille tärkeitä.

Otimme vertailtavaksemme edustavan joukon tunnettujen valmistajien viiden megapikselin liivintaskukokoisia laatukameroita. Niiden hinta asettuu 450 ja 600 euron välimaille, joten kyse ei ole mistään halvoista perusmalleista.

Vertailun pikkukamerat kosiskelevat sekä valokuvauksesta kiinnostuneita että muuten vain tyyliä ja laatua arvostavia ostajia. Siksi niiden muotoiluun ja ulkonäköön on kiinnitetty poikkeuksellisen paljon huomiota. Laitteiden tehtävänä on myös viestiä valmistajansa tietotaidon ja teknisen osaamisen tasosta.

Kaikki viisi kameraa sisältävät viiden megapikselin kennon, mikä takaa jo varsin hyvän kuvatarkkuuden. On itse asiassa vaikea kuvitella, että ei-ammattimaisessa käytössä edes kaivattaisiin suurempaa tarkkuutta. Jotta kuvien tekninen laatu paranisi tuntuvasti, kuvapisteiden määrän pitäisi käytännössä miltei kaksinkertaistua. Vertailun kameroista kaksi tuottaa myös videoleikkeitä, joiden laatu riittää jo sangen vaativaan käyttöön: Nikon ja Sony tallentavat videokuvaa 30 ruudun sekuntinopeudella ja VGA-tarkkuudella (640 x 480 kuvapistettä).

Viiden megapikselin tarkkuus on niin suuri, että kuvamuistia tarvitaan kohtalaisen paljon. Kameroiden mukana tulee kuitenkin luvattoman pienet muistikortit – lukuun ottamatta Nikonin hintaan sisältyvää 256 Mt:n muistia. Paljon kuvaava tekee viisaasti hankkiessaan heti kättelyssä 256–512 megatavun kortin.

Vertailun kameroissa on Canonia lukuun ottamatta kolminkertainen zoom, jonka polttoväli kattaa alueen lievästä laajakulmasta pikkuteleen. Toisin sanoen ne vastaavat kinokameran polttovälialuetta 35–38 millistä noin 105–114 milliin. Canonissa on joukon ainoa kiinteäpolttovälinen, kinokameran 39-millistä vastaava objektiivi.

Objektiivit tarkentuvat kiitettävän lähelle, eli käytännössä kolmesta kahdeksan senttimetrin päähän kohteesta. Useimmat tarkentuvat ilahduttavan lähelle myös teleasennossa, joten kuvausasennosta tulee parempi ja lähikuvien perspektiivi näyttää miellyttävämmältä.

Peräti kolme kameraa viidestä on jätetty vaille optista etsintä. Yhtenä syynä ovat kokovaatimukset, mutta myös nestekideruutujen koon ja laadun tuntuva koheneminen.

Casiossa, Panasonicissa ja Sonyssa on noin 2,5 tuuman näyttö, mutta Canonin ja Nikonin ostaja saa tyytyä tavanomaiseen pienehköön 1,5-tuumaiseen ruutuun.

Kaikkein monipuolisimmat valotustavat ja käsisäätöominaisuudet puuttuvat vertailun kameroista, joten valotustavaksi voi valita vain täysautomatiikan tai ohjelma-automatiikan. Niihin on kuitenkin ujutettu runsaasti digikameroille tyypillisiä erikoistoimintoja, kuten runsas valikoima valmiita valotusohjelmia.

Kaikissa kameroissa käytetään pienikokoista litiumioniakkua, jonka etuja ovat muun muassa kokoon nähden erinomainen kapasiteetti sekä vapaus vanhempia akkutyyppejä vaivaavasta muisti-ilmiöstä. Akut ladataan mallista riippuen joko kameran sisällä tai erillisessä laturissa.

Vertailun kamerat huokuvat tyylikkyyden ohella myös laatua. Erilaisista ominaisuuksista huolimatta niitä kaikkia yhdistää hyvä kuvanlaatu. Etenkin terävyyttä arvioitaessa erot ovat yllättävän pieniä. Edes maineikkaat Sonyn ja Panasonicin käyttämät Zeiss- ja Leitz-objektiivit eivät tuota selvää eroa muihin. Vaikka kaikki viisi kameraa ovat sangen pieniä, niiden välillä on silti yllättävän merkittäviäkin kokoeroja. Otekahvoineen muita paksumpi Nikon on joukon suurin ja tuntuvasti pikkuruista Canonia kookkaampi.

(Tiivistelmä Harri Hietalan ja Jukka Tikkasen artikkelista TM 17/04, s. 132-139)