Taskukokoisen kiintolevysoittimen mukana tulee tietokoneelle asennettava ohjelmisto, jolla cd-levyjen musiikin voi muuntaa tiedostoiksi ja lopulta kopioida itse laitteeseen. Muistiin mahtuu jopa kahdeksan sataa kappaletta kerrallaan, ja samaa tilaa voi hyödyntää myös tiedonsiirtoon.

Parivertailumme soittimet ikään kuin valitsivat itse itsensä testiin: Applen iPod Mini lienee tämän hetken kuumin nimi viihde-elektroniikassa, ja suurena oheislaitevalmistajana tunnetun Creativen MuVo2 sisältää liki identtiset ominaisuudet – vieläpä samaan hintaan. Molemmat ovat tarpeeksi pienikokoisia ja kevyitä kulkeakseen vaivatta mukana taskussa tai vyöllä.

Kiintolevysoitin sisältää nimensä mukaisesti hyvin pieneen tilaan mahdutetun massamuistin. Niinpä sen toimivuus perustuu mekaaniseen rakenteeseen, eli kiintolevyn liikkuviin osiin, kuten levykerrokseen ja neulaan.Kiintolevyyn perustuvassa soittimessa käytetään niin sanottua puskurimuistia (engl. flash buffer) sen varalta, että kiintolevyn neula hypähtäisi paikoiltaan voimakkaan iskun tai liikkeen seurauksena. Lisäksi puskurimuistin tehtävänä on vähentää kannettavan laitteen virrankulutusta. Puskurimuistin kapasiteetti vaihtelee soittimesta riippuen, mutta ainakin iPod Minissä ja MuVo2:ssa se on riittävä; kokeilujemme mukaan molemmat sietävät tärinää ja liikettä esimerkiksi pitkällä pyöräretkellä.

Oheisohjelmiston asentaminen on yksinkertaista: romppu sisään asemaan ja lyhyen tovin jälkeen tietokone käynnistetään uudelleen. Viimeistään nyt soittimen voi kytkeä koneen USB-liittimeen.

Applen iTunes ja Creativen MediaSource sisältävät kahteen tai useampaan osaan jaetun ikkunan, joka kuvaa tietokoneelle tallennettua musiikkia ja sen sijaintia. Käyttökokeidemme perusteella uskallamme väittää, että Applen iTunes on kokonaisuutena helpommin lähestyttävä ohjelma kuin kilpaileva MediaSource. Syy on yhtä yksinkertainen kuin iTunes: siitä ei tarvitse etsiä tarvittavaa ominaisuutta lukuisten valikoiden takaa, vaan kaikki tarpeellinen on usein heti käsillä – niin tosin pitäisikin, sillä iPod Mini on varta vasten suunniteltu iTunesin ympärille.

Kun levy on muunnettu cd:ltä mp3-tiedostoiksi, tuloksena saa kappaleiden lukumäärää vastaavan tiedostoryppään, joka on valmiiksi nimetty. Kukin yksittäinen tiedosto sisältää sitä vastaavan cd-levyn raidan esittäjän, kappaleen ja albumin nimen. Tätä tietoa kutsutaan id3-informaatioksi, joka kulkee tiedoston sisällä; se haetaan automaattisesti ja huomaamattomasti internetistä muunnoksen yhteydessä. Peukalosääntönä mainittakoon, että soittimeen siirrettävä musiikki kannattaa aina nimetä.

Molempien parivertailun soittimien kiintolevyn kapasiteetti ilmoitetaan neljäksi gigatavuksi, josta käyttöön jää todellisuudessa noin 3,7 gigatavua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muistiin mahtuu useita satoja kappaleita..

iPod Minin näyttö edustaa luokkansa ehdotonta parhaimmistoa: näytölle mahtuu oikeastaan kaikki tarpeellinen. Huonona esimerkkinä MuVo2:n pienikokoinen näyttö yltää vain 132 x 132 pisteen erotteluun, jolloin tekstiä saattaa joutua tihrustamaan.

Kuten viihde-elektroniikkalaitteiden kohdalla yleensä, käyttäminen syö aluksi aikaa ja hermoja. Kun soittimen tietotekniikkaan nivotun logiikan oppii vihdoin ymmärtämään, mukana tulevien nappikuulokkeiden puutteet suorastaan hyppäävät korville.

PARIVERTAILUMME mukaan Apple iPod Mini ja Creative MuVo2 toimivat musiikkisoittimina hyvin, kunhan mukana tulevat nappikuulokkeet vaihtaa parempiin. Molemmat sietävät hyvin tärinää ja kelpaavat varauksin myös varmuuskopiointiin, vaikka kannettavaan soittimeen ei tulisikaan säilöä elintärkeitä tiedostoja. Mittauksiemme mukaan hyvä äänenlaatu, kilpailijaansa selkeämmin toimiva oheisohjelmisto ja käytön mukavuus ratkaisivat parivertailun lopputuloksen: nyt on iPodien aika!

(Tiivistelmä Tomi Heinvuon artikkelista TM 16/04, s. 56-59)