Harvardin yliopiston psykologit Christopher Chabris ja Daniel Simons huomasivat vuonna 1999 maineikkaassa tutkimuksessa, että ihmiset eivät huomaa asioita, joihin he eivät kiinnitä huomiota – vaikka ne olisivat kuinka kummallisia.

Tutkijat todistivat tämän maailmanmaineeseen nousseella tarkkaavaisuuskokeella, jossa koehenkilön käsketään laskemaan, kuinka monta kertaa valkopaitaiset nuoret syöttävät pallon toisilleen. Valtaosa syöttelyä seuranneista koehenkilöistä ei kuitenkaan havaitse ruudun halki kävelevää ja sen keskelle heiluttamaan pysähtyvää gorillapukuista ihmistä.

Espanjan tiede- ja teknologiasäätiön (FECYT) tutkijat väittävät nyt, että tällaisella tarkkaamattomuussokeudella voidaan selittää myös sitä, miksi emme ole vieläkään löytäneet merkkejä Maan ulkopuolisesta elämästä.

”Kun pohdimme, miltä Maan ulkopuoliset elämänmuodot voisivat näyttää, ajattelemme asiaa omasta näkökulmastamme. Oma maailmankatsomuksemme kuitenkin rajoittaa meitä, vaikka sen myöntäminen on meille vaikeaa”, tutkimuksen johtaja Gabriel De la Torre toteaa.

Yhdeksi esimerkiksi tällaisesta kapeasta katsontakannasta tutkijat nostavat radiosignaalien etsinnän ulkoavaruudesta.

Valtaosa ihmisistä ei huomaa rintaansa takovaa gorillaa pallon liikkeitä seuratessaan. (Kuva: youtube/Daniel Simons)

”Se, että me käytämme radiosignaaleja, ei välttämättä tarkoita, että myös toiset sivilisaatiot käyttävät niitä. Tai että ne käyttävät kanssamme samoja energianlähteitä ja ovat riippuvaisia samoista asioista kuin me olemme.”

Tutkijat muistuttavatkin, että vieraat elämänmuodot voivat aivan hyvin koostua pimeästä aineesta tai energiasta. Unohtamatta sitä, että universumejakin voi olla useampia kuin vain yksi.

Gorillakokeesta inspiroituneena tutkijat kehittivät oman psykologisen testinsä. Tässä kokeessa tutkittavat joutuivat lajittelemaan ilmakuvia sen mukaan, näkyykö kuvassa luonnollisia (esim. jokia ja vuoria) vai epäluonnollisia muodostelmia (rakennuksia, teitä). Yhteen kuvaan tutkijat olivat piilottaneet gorillan hahmon.

Johtavatko nykyiset etsintätapamme siihen, että gorilla jää havaitsematta?

Tutkimukseen osallistui 137 koehenkilöä, ja sen tulokset mukailivat aiemman gorillatestin tuloksia. Ennen kuvien luokittelua koehenkilöt vastasivat kyselylomakkeeseen, joka paljasti, onko henkilö luonteeltaan enemmän intuitiivinen vai rationaalinen.

Kävi ilmi, että intuitiiviset ajattelijat havaitsivat kuvassa piilottelevan gorillan rationaalisempia koehenkilöitä todennäköisemmin.

”Jos siirrämme havaintomme elämän etsimiseen ulkoavaruudesta, herää kysymys, johtavatko nykyiset etsintätapamme siihen, että gorilla jää havaitsematta?”

”Omat aivomme rajoittavat näkemystämme avaruudesta. Tämä voi sokeuttaa meidät merkeiltä, jotka kielivät vieraista elämänmuodoista. Kenties emme edes katso oikeaan suuntaan.”

Tutkijoiden mukaan oma psykologiamme, tietoisuutemme ja neurofysiologiamme voivat siis olla tärkeitä tekijöitä vieraan elämän löytymisen kannalta.

Yksi tutkimuksessa käytetyistä kuvista oli tämä kääpiöplaneetta Ceresin pinnalta otettu kuva, jossa esiintyy kummallinen neliömäinen muoto.

Oman rajoittuneisuutemme myötä myös perinteiset sivilisaation kehittyneisyyttä kuvaavat määrittelyt ovat tutkijoiden mukaan liian yksin yksinkertaisia. Esimerkiksi Kardašovin asteikko perustuu vain sivilisaation kykyyn hyödyntää energiaa.

Espanjalaistutkijat esittelevät tutkimuksessaan oman asteikkonsa, jossa otetaan huomioon viisi tekijää: biologia, kestävyys, psykososiaaliset tekijät, teknologinen edistys sekä levinneisyys.

Kardašovin asteikon tapaan myös tämä määrittely on kolmiasteinen, ja myös sen mukaan ihmiskunta on edelleen ensimmäisellä asteella.

Toisen asteen saavuttaminen edellyttäisi kestävää ja pitkäikäistä väestöä, joka hallitsee kvantti- ja painovoimaenergiaa sekä aika-avaruutta ja pystyy matkaamaan galaksien välillä.

Kolmannen ja kehittyneimmän sivilisaatiotyypin väestö olisi ”eksoottisia olentoja”, jotka elävät ikuisesti ja pystyvät rakentamaan moniulotteisia universumeja sekä hallitsemaan pimeää energiaa ja ainetta.

Tutkimus on julkaistu Acta Astronautica -tiedejulkaisussa. Aiheesta lisää FECYTin tiedotteessa.