Jotenkin tuntuu kuin nykyliikenteessä suorituskyky olisi julistettu pannaan. Silti lihaksikkaita autoja edelleen valmistetaan. Eikä tämän uhanalaisen lajin edustaja välttämättä ole urheiluauto. Kaksisataa hevosvoimaa perheautoon ja menoksi. Siinä on kielletyn hedelmän pippurista makua, jota tällä kerralla tarjoaa kaksi japanilaismerkkiä.

Honda Civic Type R

Toyota Corolla T Sport

Sekä Honda Civic että Toyota Corolla ovat merkkinsä suosittuja perheautomallistoja. Tehoversiot ovat tavallaan lammasvällyyn kiedottuja susia. Type R eroaa selvemmin muusta Civic-mallistosta kuin Corolla T Sport omastaan. Hondan ulkonäkö on sporttisen haastava. Toyota puolestaan ei juurikaan julista menokykyjään ulospäin.

Kumpikin ammentaa voimansa eteen poikittain sijoitetusta nelisylinterisestä. Kaksi nokka-akselia kannessa ja imuventtiileiden ajoitusta ja nostokorkeutta säätävä järjestelmä on kummassakin. Hondan moottorissa on hienoa käyttökelpoista vääntöä alarekisteriltä lähtien, mutta Toyota ei ole voimaton sekään. Honda on välitetty Toyotaa tuntuvasti tiheämmäksi, mikä tulee selvästi esille myös kiihdytyskokeiden vaihtokohdissa.

Nopeat lähdöt kuuluvat tämän henkisten autojen toimintaan. Hondan lähtöjä vaivaa taipumus rajuun hakkaamiseen heti, kun etupyörät alkavat kevyesti sutia. Rajumpi sutiminen ei enää aiheuta etupyörien pomppimista, mutta kiihdytysarvot alkavat kärsiä. Kiihdytyksissä Honda päihittää Toyotan selvästi.

Civic Type R on radalla kuin kotonaan. Ohjaustunto on hyvä ja vaihteisto toimii loistavasti – vaihtaa voi vaikka kesken kaarteen, ja välitykset sopivat hyvin radalle. Alusta toimii kilpa-auton tavoin ja perän saa kevyesti irtoamaan kaarteessa kaasua nostamalla. Alastaron moottoriradalla ajetut kierrosajat antavat yksiselitteisen viestin. Maantielle siirryttäessä Toyotan alustan pintapehmeys esiintyy edukseen. Ajo on selvästi mukavampaa ja hiljaisempaa kuin Hondassa. Hondassa ovat matka-ajossa hermot kovilla. Alusta täristää ja ohjaus vetelee pienimmissäkin urissa.

Nämä pikkuautot ovat niin eri luonteiset, että toinen automaattisesti sulkee toisen ulkopuolelle. Toyota Corolla 1,8 T Sport on edelleen perheauton oloinen, mutta erittäin suorituskykyinen auto. Se on selvästi mukavampi kuin Honda, vaikka melu tietyissä olosuhteissa nouseekin häiritseväksi. Honda Civic 2,0 Type R on hausta, leikkimielinen ja vielä Toyotaakin suorituskykyisempi. Siinä on ”kaikki-tai-ei-mitään”-asenteella keskitytty suorituskykyyn ja rata-autoa muistuttavaan ajettavuuteen.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 10/02, s. 10-15)