Talvisin Pohjolan maantiellä rapaa roiskuu ja suolaa lentää. Niiden seoksella kuorrutettu auton pohja on oiva alusta ruosteelle tehdä tuhojaan. Kahdenkymmenen yleisen henkilöautomallin korroosioherkkyyttä selvittäneen tutkimuksen mukaan uudehkokaan auto ei ole täysin turvassa.

Auton korin ja alustan kulumisen kannalta Pohjoismaiden talvi on ehkä maailman rankin. Ei siis ole ihme, että ruotsalainen korroosioinstituutti on valinnut ruostevauriotutkimuksiinsa Skandinavian suolattuja teitä kolunneita autoja. Uusimman yhteispohjoismaisen tutkimuksen kohteena olivat kolmesta kuuteen vuotta käytössä olleet henkilöautot. Niistä sahattiin näytepaloja kuudesta kosteudelle ja lialle alttiista paikasta. Näytepalojen taitokset ja pistehitsaussaumat avattiin, jolloin pintoja voitiin tarkastella joka puolelta. Näköhavaintojen lisäksi ruostesyöpymien syvyys mitattiin mikroskoopilla ja mikrometrillä.

Kahteen edelliseen tutkimukseen, jotka käsittivät vuosimallit 1986-89 ja 1989-92, verrattuna autojen ruostesuojaus on yleisesti kehittynyt. Kaikkein herkimmin ruostuvat lokasuojat tai pyöränkotelot ja kynnyskoteloiden saumat. Ruostesuojauksen taso vaihtelee myös auton eri kohdissa. Valmistajan toimesta korin ja alustan osia suojataan erityyppisillä ja -paksuisilla sinkkikerroksilla ja suoja-aineilla. Myös osien muotoilulla on merkitystä: esimerkiksi kotelorakenne voidaan suunnitella niin, että hitsaussauma on kotelon pohjan sijaan ylempänä sivussa. Tällöin kosteus ja lika eivät pääse siihen suoraan käsiksi. Tiivis liimaus puolestaan suojaa peltejä yhdistävien taitoksien saumoja.

Autojen ruostumisherkkyyden erot ovat havaittavissa jo kolmen neljän vuoden käytön jälkeen. Täydentävä ruosteenestokäsittelyä on tuolloin suositeltavaa tehdä niille autoille, jotka eivät ole tehtaalla saaneet perusteellista korroosionsuojausta. Suositusaika muillekin on kuudesta seitsemään vuotta sillä paksukin sinkkikerros kuluu aikanaan tiestä irtoavien kivien pommittaessa sitä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa korroosio pysäytetään, sitä enemmän autolle on luvassa käyttövuosia.

(Tiivistelmä Markus Kasesmaan artikkelista TM 18/01, s. 120-121)