Porsche 911:ssä on kaikki, mitä urheiluautossa pitääkin olla; tehoa, ajo-ominaisuuksia, perinteitä, tunnetta ja ääntä. Vuonna 1964 alkanut menestys on jatkunut viimeisimmässä, neljä vuotta sitten esitellyssä sukupolvessa. Nyt pieni tekninen ja kosmeettinen ehostus pitää asiakkaat ja kilpailijat virkeinä.

Kun kuusisylinterisen vesijäähdytteisen vastaiskumoottorin iskunpituutta kasvatetaan 4,8 millimetrillä, nousee iskutilavuus 3,6 litraan entisen 3,4:n sijaan. Sitten otetaan käyttöön 911 Turbosta ja GT2:sta tuttu VarioCam Plus -järjestelmä, joka säätää sekä imuventtiilien ajoitusta että nostoa. Lopputuloksena saadaan 15 kW lisää tehoa ja 20 Nm enemmän vääntömomenttia. Jälkimmäinen esiintyy lisäksi entistä alemmalla käyntinopeudella, ja kokonaisuudessaan vääntökäyrä on selvästi entistä laakeampi. Nyt Porsche voi paukutella henkseleitään lukemilla 235 kW ja 370 Nm.

Ulkoiset uudistukset ovat varsin mietoja. Niitä eivät välttämättä huomaa kuin nykyiset 911:n omistajat. Valinnanvaraa 911-mallistossa on riittämiin, sillä asiakas voi valita perinteisen umpimallin tai cabrioletin, molemmat nelivetoisena Carrera 4:nä. Kaikkien yhteyteen saa myös uuden viisivaihteisen automaattivaihteiston, jota voi käyttää ohjauspyörään sijoitetuilla kytkimillä.

Esimerkiksi Ferrari on varmasti urheiluauto sanan syvimmässä merkityksessä, mutta sen ajaminen jokapäiväisessä liikenteessä voi olla rasittavaa. Porsche 911 sen sijaan soveltuu siihenkin vaivatta. Näkyvyys on hyvä, tilaa riittää kahdelle pitkällekin henkilölle, ja hallintalaitteet toimivat loogisesti ja ilman kohtuutonta voiman käyttöä. Parasta Porschessa on silti moottori. Se on viritysasteeltaan näinkin kireäksi koneeksi uskomattoman nöyrä. Taajamissa voi ajella kuutosvaihteella täysin ongelmitta ja kiihdyttää sen jälkeen samalla vaihteella ripeästi maantienopeuteen. Kaikki on siis kohdallaan: Porsche 911 on edelleen takamoottorinen, edelleen venytetyn VW Kuplan muotoinen, edelleen Se Ainoa Oikea Porsche ja urheiluautojen harvalukuisessa maailmassa yksi harvoista todellisista legendoista.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 13/2001, s. 54-55)