Pösilö on nopeampi, mutta piittaamaton Puusilmä on vahvempi. Sen ei tarvitse isommin pelätä selkäsaunaa.

Pääsiäisenä Tuusulantie oli melkein sula. Luonnollisesti pitoa testasi moottoripyöräilijä. Matka oli loppunut noin kahdeksan kilometrin kohdalla. Poliisi teki tienvarressa Pösilön ajokortista liidokkia.

Eipä tarvitse ajaa kesällä. Pysyy prätkä kunnossa.

Avasin eilen oman ajokauteni. Matkaa kertyi 15 kilometriä. Kaksi kertaa auto vaihtoi kaistaa suoraan kohti. Ehdin tuurilla jarruttaa ja ohjata sivulle ja ties mitä. Pääsin toisen auton rinnalle seuraavissa valoissa. Avasi ikkunan, kun heilutin kättä.

Pysyimme asiallisina. Kuljettaja kertoi, ettei prätkiä voi nähdä. Ei vaan voi.

Olin luonnollisesti eri mieltä. Kerroin, että kannattaa voida, koska nyt meitä taas on täällä, halusit tai et.

Lähellä kotia toinen pyörä ohitti minut järjetöntä ylinopeutta ajaen. Ehti seuraavaan risteykseen melkein keltaisilla, joten ei katsonut tarpeelliseksi pysähtyä.

Tänäkin vuonna maanteillä kuolee 15–20 motoristia. Loukkaantumisia tulee ehkä 400–450.

Monet loukkaantuneista tai kuolleista ovat pösilöitä, jotka kaahaavat kunnes pito loppuu. Onnettomuudessa ei ole prätkän lisäksi muita osapuolia.

Osa on puusilmien uhreja. Vaikka autoilijoiden näkökyky kehittyykin nopeasti keväällä, osa heistä on aidosti sitä mieltä, ettei prätkää voi nähdä. Ei ehkä pidäkään nähdä.

Suurin osa meistä ei kuulu pösilöihin eikä puusilmiin.

Meidän täytyy vain jotenkin selvitä seassa.