Scrambler, Flat Track ja Cafe Racer ovat monia valmistajia yhdistäviä mallinimiä. Ne ovat vakiintuneita ja jopa historiallisia moottoripyörätyyppien yleisnimiä, joten tuotemerkin rekisteröinti ei onnistu. Niinpä mallinimestä tietää näkemättä millaisesta pyörästä on kyse.

Osa pyöristä on  modernista tekniikastaan huolimatta tarkoituksellisen vanhan henkisiä, osassa historian havinaa on ripoteltu vain hyppysellinen. Etenkin kustomoiduissa pyörissä alkaa näkyä jo retrofuturismi, ja yhden merkin mielestä 1980-lukukin alkaa olla vapaata riistaa.

Triumph esitteli ensimmäisen Scramblerinsa yli kymmenen vuotta sitten. Uusin 1200-kuutioinen Scrambler on muotoiltu Steve McQueenin 1960-luvun kilpureitten hengessä, mutta tft-mittaristo on yhteydessä paitsi älypuhelimeen, myös GoPro-kameraan.

Indian palasi ovaalin muotoisille Flat Track -soraradoille pari vuotta sitten Indian Scout FTR750 -kilpurilla. Mageen näköinen kilpuri on nyt saanut siviilijälkeläisen nimeltä FTR1200. Se on raju retrohenkinen nakupyörä, joka poikkeaa selvästi ikivanhan näköisistä perus-Indianeista.

Cafe Racer on eurooppalaisten valmistajien piirissä jo poistuva trendi, ehkä hankalasta ajoasennosta johtuen, mutta Kiinassa se vielä toimii. Somotolla on useampikin cafe-malli alle 400-kuutioisten luokassa, mutta tietenkin myös Scrambler.

Ranskalaisen Mashin amerikkalaishenkinen 650 Dirt Track on yksisylinterinen retropyörä. Tehoa on vain 40 hevosvoimaa, joten Flat Track -kisoihin ei ole asiaa, mutta tyyli on hyvä, ja Ranskassa pyörän hinta on vain 5 800 euroa.

FB Mondial on pariin eri otteeseen henkiin herätelty merkki italialaisten moottoripyörien kultavuosilta. Sen valikoimaan kuuluu erilaisia retrohenkisiä 125- ja 250-kuutioisia pyöriä. Isompien perässä sekin on virittänyt uusimman mallinsa Flat Track -tyyliseksi. Pärjäisikö tämä KTM:lle suomalaisilla piikkimarkkinoilla?

Brough Superior on brittiläinen merkki, joka juhlisti Milanossa satavuotiasta historiaansa. Tosin juhlavuosi on vasta ensi vuonna, eikä vuonna 1919 valmistunut yhtään pyörää, eikä koko merkki ollut olemassa vuosien 1940 ja 2013 välissä. Mutta retrohenkeä pyörässä riittää noidenkin vuosikymmenien edestä.

Yamahan retropyörät ovat olleet kautta linjan hieman puolivillaisia. Milanon uutuus XSR700 on tyyliltelty 1970-luvun XT500-enduron hengessä, mutta eri värityksellä yhteys olisi mahdotonta muodostaa. Muuten pyörä on ihan hyvän näköinen iso kevari (muttei mikään piikki).

Suzukin Milanon vetonaula oli sama kuin kuukausi sitten Kölnin näyttelyssä: moderni Katana. Alkuperäinen Katana esiteltiin Kölnissä vuonna 1980, ja uuden mallin tunnistaa sen sukulaiseksi ajovalon ulkonevasta alahuulesta. Milanossa Katanan kuvauksellisuus oli varmistettu naiskauneudella.

Harley-Davidson on ollut retromerkki viimeiset viisi vuosikymmentä, joten sen moderni retromalli näyttää välittömästi retrofuturistiselta. H-D Livewire on siinäkin mielessä futuristinen, että se on sähkömoottoripyörä – joka tulee tuotantoon ensi vuonna. Vroom…tai siis viuh!

Royal Enfield on lähes pelkkää retroa koko merkki. Se oli alunperin brittiläinen, mutta siirtyi jo vuosikymmeniä sitten Intiaan. Milanossa merkki esitteli kaksi erilaista näkemystä uuden 650-kuutioisen rivikakkosen ympärille. Tässä Continental GT.

Moto Guzzin V9 Bobber saa vaikutteensa toisen maailmansodan jälkeisestä Amerikasta. Pyörässä on pitkittäin asennettu 850-kuutioinen V2, ja uudessa Sport-versiossa paitsi matalampi ajoasento, myös Öhlinsin säädettävä stereoperä.

Ducati on ottanut retroilusta kaiken irti Scrambler-mallistostaan. Tässä tapauksessa kaikki ovat Scramblereita, mutta ne voivat olla myös Cafe Racereita, Flat Trackeja tai jotain muuta eksoottista. Hyvän näköisiä pyöriä lähes kaikki.

Päivitetty 7.11. klo 13.oo: lisätty loppuun kolme pyörää.