UUSI vuosi on tällä kertaa erityisen merkityksellinen. Sen myötä olemme siirtäneet markan historiaan ja ottaneet tilalle yhteisvaluutta euron.

Itse asiassa euro on ollut virallinen rahamme jo kolme vuotta, mutta toistaiseksi sen ilmenemismuoto on ollut markka. Euron tullessa nyt arkikäyttöön asia tulee vasta konkreettiseksi. Se konkretisoituu myös siten, että lehdessämme tästä eteenpäin ilmoitetaan tuotteiden hinnat pelkästään euroissa.

Esimerkiksi autohinnastomme julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa euroissa, joten mukavan pieniä hintoja ihaillessa kannattaa muistaa, että markoissa ne olisivat edelleen olleet lähes kuusinkertaisia.

Erityisesti autojen kohdalla eurohinnoilla on varmasti puolensa. Ennustan, että niiden avulla Suomessa myytävien autojen hinnat harmonisoituvat yleiseurooppalaiselle tasolle nopeammin kuin uskommekaan. Suomalaisen verottajan viivytystaistelu ei tule kestämään enää pitkään. Eri maiden kesken tehtävät suorat eurohintavertailut eivät kestä nykyisin hinnoin julkisuutta; elämmehän sentään yhteisellä, vapaalla talousalueella.

Markasta luopumalla olemme menettäneet palan suomalaisuutta, mutta olemme samalla ostaneet yhteiskunnallemme vakautta. Kuuluminen näkyvin tunnuksin suureen, monikulttuuriseen Eurooppaan on parasta, mitä meille on voinut tapahtua.

Syrjään jääminen olisi johtanut paljon epävarmempaan tilanteeseen. Silloin olisivat maailman raharikkaat voineet halutessaan heilutella koko kansantalouttamme ja turvallisuutemme olisi kaikin puolin ollut heikommassa tilassa.

Olennaista ei todellakaan ole rahan nimi vaan se, mitä sillä saa ja mitä se meille takaa. Olen varma, että tässä suhteessa euroon siirtyminen on meille suomalaisille erinomainen asia.

(Pääkirjoitus TM 1/2002, s. 9)