Ihmeellinen kummajainen, joka on puoliksi moottoripyörä ja puoliksi mönkijä. Ja vieläpä harvinainen kaksipyöräveto takaa vieläpä hyvän etenemiskyvyn huonossakin maastossa.

Rokonia on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Mönkijä se ei ole, ja moottoripyöräksikin se on hyvin ihmeellisen näköinen. Rokonin prototyyppi on nähnyt päivänvalon jo vuonna 1958, joten aivan uutukainen tämä laite ei ole. Ensimmäinen sarjatuotantomalli tehtiin vuonna 1961 ja kaksipyörävetotapa on patentoitu ensimmäisen kerran jo vuonna 1963. Mistään minisarjatuotannosta ei voi puhua Rokonin kohdalla; sitä on myyty Yhdysvalloissa vuosien aikana jo yli 60 000 kappaletta.

Kaksipyörävetoisuus aiheuttaa erikoisia ratkaisuja. Moottorilta veto siirtyy variaattorille ja sen jälkeen vaihdelaatikolle. Vaihteita on kolme, joilta veto menee ketjuvedolla takarenkaalle. Etupyörän veto on toteutettu hieman erikoisesti. Vaihdelaatikolta veto siirtyy runkoputken sisällä kardaanin avustuksella kulmavaihteelle eturenkaan yläpuolelle. Kulmavaihteelta veto siirretään taas ketjulla alas pyörän navalle. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta tuntuu toimivalta ratkaisulta.

Rokon käynnistetään moottorikelkkamaisesti narusta vetäisemällä. Pyörän kaikki ajamiseen liittyvät toiminnot tehdään oikealla kädellä. Yhtään toimintoa ei ole sälytetty vasemmalla hoidettavaksi. Ainakin koeajajalta loppuivat sormet kesken, kun samalla kädellä olisi pitänyt vetää moottori käyntiin sekä antaa ryyppyä ja kaasua samaan aikaan. Myös vaihteen kytkeminen oli hankalaa, koska kaasua olisi samaan aikaan pitänyt hieman lisätä.

Kun alkutoimien jälkeen lähdetään liikkeelle, on itse ajaminen erittäin vaivatonta. Keväisen koeajorupeaman aikan lunta oli pahimmillaan jopa 60 cm. Vielä tuossa lumessa Rokon eteni lumiketjujen avulla. Tosin pahimmissa mäissä piti auttaa jaloilla potkimalla. Kun siirryttiin metsäosuudelle, missä oli vähemmän lunta, Rokon pääsi oikeuksiinsa. Pyörä eteni vielä silloinkin, kun kuljettajalta loppui usko. Vauhti on hiljaista, ja pahemmissa paikoissa edetään ryömintävauhtia. Isot kivetkin se ylittää mukisematta.

Varsinaista asiakaskuntaa on hyvin vaikea Rokonin kohdalla nimetä.Ensimmäiseksi tulevat mieleen kelkkasafariyrittäjät, jotka haluavat laajentaa toimintansa myös kesäsesonkiin. Mönkijäsafarikäyttöön Rokon onkin parhaasta päästä. Toinen mahdollinen asiakasryhmä ovatkin ehkä kalastuksen harrastajat ja poromiehet. Rokon on nimittäin varustettu umpivanteilla, jotka tekevät pyörästä kelluvan. Sillä ei pysty ajamaan syvässä vedessä, mutta se ei myöskään haaverin sattuessa painu vesistön pohjaan.

(Tiivistelmä Tero Kiiran artikkelista TM 9/2004, s. 74-75