Kysy sadalta ihmiseltä, mikä on maailman paras auto, ja lähes yhtä moni vastaa enempiä empimättä: ”Rolls-Royce”. Miten ihmeessä tällainen armoton maine saavutetaan, vaikka varmaan kukaan näistä sadasta ei ole ajanut Rolls-Roycea tai edes istunut sellaisessa?

Siitä huolimatta, että BMW:n hoivissa kehitetyn uuden Phantomin konkreettiset yhtäläisyydet Rolls-Roycen satavuotiseen historiaan jäävät aika ohuiksi, on lopputulos kunniakas. Charles Rollsin ja Henry Roycen ei tarvitse viimeisissä leposijoissaan vääntelehtiä myöhempien polvien aikaansaannosten vuoksi.

Jäähdyttimen muodot ovat säilyneet myös uudessa Phantomissa. Kulmikkuus korostaa auton runsaan 1,6 metrin korkeutta, yli 5,8 metrin pituutta ja senttiä vaille kahden metrin leveyttä. Mittasuhteet ovat kerta kaikkiaan vaikuttavat. Myös renkaat ovat mahtavat, sillä Rolls-Roycen tunnuspiirteisiin on aina liittynyt se, että renkaan korkeus on noin puolet auton korkeudesta. Phantomiin on valittu Michelinin turvarenkaat, joiden vanteen halkaisija vastaa 21:tä tuumaa.

Auto näyttää siltä kuin se painaisi neljä tonnia, mutta alumiinirakenteen ansiosta vaaka pysähtyy ”jo” 2 445 kilon kohdalle. Muotoilu ei varsinaisesti suosi tuulitunnelia, sillä ilmanvastuskerroin on 0,383 ja poikkipinta-ala 2,8 neliömetriä. Mutta mitäs aerodynamiikasta, jos voimaa riittää. BMW:n kehittämässä V12-moottorissa sitä riittää sen verran, että kiihtyvyysarvoksi 0-100 km/h voidaan ilmoittaa 5,9 sekuntia, vaikka se tuskin Rolls-Roycen ostajia ensimmäisenä kiinnostaakaan.

Teknisenä erikoisuutena kannattaa huomata pyörien keskiöt, joissa RR-logo pysyy aina suorassa, olipa auto liikenteessä tai pysäköitynä.

Asettuminen uuden Phantomin ohjauspyörän taakse alkaa pienellä hiljaisella hetkellä herrojen Rolls ja Royce muistolle. Sama tinkimättömyys ja pyrkimys täydellisyyteen ovat säilyneet, samoin tietty brittiläinen omintakeisuus, vaikka taustalla onkin saksalainen pääoma. Moottori käynnistyy napista ja on käytännössä täysin äänetön. Käyntinopeusmittarin paikalla viisari näyttääkin voimavarantoa, eli sitä paljonko on vielä jäljellä auton kiihdyttämiseen. Arvokkaassa ajossa se on kaiken aikaa lähellä sataa prosenttia.

Valtavan istuimen ja ohutkehäisen ohjauspyörän sähkösäädöt kohdalleen, sitten BMW 7-sarjasta mukaillusta vaihdeviiksestä D päälle, ja järkäle hiipii eteenpäin. Vaikka keula onkin mahtava, sen nurkat on helppo paikallistaa. Kääntö maantielle, eikä edelleenkään kuulu mitään. Näinä rengasmelun saastuttamina aikoina on lohduttavaa löytää auto, joka vain suhisee mennessään. Moottorikin ääntelee ainoastaan sellaisissa kiihdytyksissä, jotka eivät takapenkkimatkustajien mukana ollessa tunnu edes soveliailta.

Ilmajouset, säätyvä iskunvaimennus ja suuret renkaat silittävät tienpinnan esimerkillisesti. Myös jarrut toimivat niin pehmeästi, että täysin nykäyksetön pysähtyminen sujuu kuin itsestään.

Aiempia Rolls-Royceja ajaneet kertovat ohjaustunnon parantuneen, mutta siinä on yhä tiettyä vaimeutta, joka sopii kyllä aristokraattiseen ajattelumalliin. Jos omistaa Rolls-Roycen, ei ympäröivästä maailmasta tarvitse tietää kaikkea.

Phantomin takaistuimelle on avoin kulkutie poikkeuksellisesti saranoiduista ovista. Sisään mennään kävellen ja kumartuen, ei sivuttain kuten normaaliin autoon. Ovi sulkeutuu sähkökatkaisijasta, ellei kuljettaja ole tehtäviensä tasalla. Itse istuin sijaitsee takana leveän C-pilarin suojassa, jolloin kuljetettavan henkilöllisyys jää arvoitukseksi. Asento takana on ryhdikäs ja mukava, mutta ennen kaikkea ylellinen. Kolmannen henkilön mukaanotto ei tunnu kovin luontevalta, mutta hänellekin on tilaa, jos valitsee lounge-tyyppisen takaistuimen. Hienostuneen jousituksen ja lähes täydellisen melun puutteen ansiosta ei ajonopeutta kykene helposti arvioimaan.

Onko Rolls-Royce sitten todella maailman paras auto? Sen mittaamiseen ei löydy sopivaa yksikköä. Luotettavuudella, taloudellisuudella, suorituskyvyllä, teknisellä edistyneisyydellä, ajo-ominaisuuksilla, tiloilla tai millä tahansa mitaten löytyy takuuvarmasti parempia autoja. Mikään muu merkki ei kuitenkaan ole onnistunut saavuttamaan samanlaista tarunhohtoista mainetta. Siinä se on maailman paras.

Jo vuonna 1938 ilmestyneen ensimmäisen Rolls-Royce-historiikin nimi pitää nyt paikkansa paremmin kuin koskaan. Harold Nockolds kirjoitti teoksen ”The Magic of a Name” eli ”Nimen taika”. Rolls-Roycesta voi vaihtaa melkein kaiken muun paitsi nimen. Nykyinen Phantom ei sisällä mitään vanhaa, jopa tehdas on uusi, samoin käytännössä kaikki sen työntekijät ja johtajat. Silti legenda jatkaa elämäänsä Henry Roycen, Charles Rollsin ja Claude Johnsonin synnyttämässä täydellisyyden hengessä. Sadan vuoden jälkeen Rolls-Royce on yhä huipulla yksin.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 11/04, s. 66-71)