EUROOPAN unioni edellyttää, että vuoden 2007 alusta autoteollisuus ja autojen maahantuojat ottavat taloudellisen vastuun liikenteestä poistettavien autojen asianmukaisesta romuttamisesta. Aikaa on jäljellä siis runsaat viisi ja puoli vuotta, mutta sitä ennenkin tapahtuu. Jo ensi vuoden huhtikuussa olisi oltava valmis lainsäädäntö ja toimiva järjestelmä, joiden puitteissa romutettavia autoja voidaan ottaa kierrätykseen.

On laskettu, että järjestelmän luominen ja ylläpito maksaa reilusti yli 1 000 markkaa romutettavaa autoa kohtaan. Kun Suomessa poistetaan liikenteestä noin 100 000 autoa vuodessa, niin vuotuinen lasku on käynnistysvaiheessa reilusti yli 100 miljoonaa markkaa, eli tuolloin voimassa olevina rahayksikköinä parikymmentä miljoonaa euroa. Kukaan ei vielä tiedä, miten romuautodirektiivi lopulta toteutetaan, ja mitä sen pyörittäminen tarkasti ottaen maksaa.

Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että jo ensi vuonna tarvitaan rahaa direktiivin mukaiseen kierrättämiseen, ja mielenkiintoista on nähdä, kenet pannaan maksumieheksi. Asiaa pohditaan ympäristöministeriön vetämässä työryhmässä, jonka pitäisi saada ehdotuksensa valmiiksi syyskuun loppuun menneessä.

Lienee päivän selvää, että romutettavaksi menevien vanhojen autojen omistajilta ei rahoja pystytä ottamaan. Sen jälkeen jää vain muutama mahdollisuus.

Rahat voidaan ottaa uusien autojen ostajilta lisäämällä hintalappuun noin tuhannen markan romuautovero, mutta se olisi taas uusi isku muutenkin vaikeuksissa olevaa autokauppaa kohtaan. Kustannus voitaisiin myös jakaa kaikkien autoilijoiden kesken ylimääräisenä noin 50 markan suuruisena vuotuisena verona, josta varmaan kukaan ei pitäisi. Sitten voidaan tietysti varovaisesti kysyä, riittäisikö valtion tieliikenteeltä keräämistä noin 30 miljardista veromarkasta rahoituspohjaa tähänkin tarpeeseen.

(Pääkirjoitus TM 14/2001, s. 7)