Ruotsissa on tehty poikkeuksellinen arkeologinen löytö, jollaista ei ole aiemmin tehty Pohjoismaissa. Etelä-Ruotsissa Motalan lähellä sijaitsevasta turvesuosta on löytynyt kymmenen pääkalloa, joista osa on seivästetty ikään kuin näytteille asettamista varten.

Antiquity-lehdessä vasta julkaistu tutkimus kuvailee tätä vuosien 2009–2011 aikana tehdyn löydön varsin erikoisia piirteitä.

Kallot on radiohiiliajoitettu mesoliittiselle kivikaudelle eli noin vuosiin 5 500–6 000 eaa. – siis 8 000 vuoden taakse.

Kahdessa kallossa oli mukana alhaalta ylös kallon läpi lyöty, varsin hyvin säilynyt puuseiväs.

Kalloista seitsemässä oli merkkejä tylpällä esineellä päähän tehdystä iskusta, mutta ihmiset eivät välttämättä ole kuolleet iskuun, sillä luissa oli merkkejä parantumisesta.

Lisäksi päät oli mahdollisesti irrotettu vasta sen jälkeen, kun ruumiit olivat olleet haudattuna jonkin aikaa.

Jos tapaus kuulostaa kummalliselta, ei kannata huolestua. Myös Tukholman yliopiston tutkijat ovat melko hämmentyneitä. Ja mikä erikoisinta, tapauksesta on löytynyt vieläkin oudompia piirteitä.

Luut löydettiin muinaisen järvenpohjan sedimentistä asetelmassa, joka muistutti suunniteltuja hautajaismenoja.

Kymmenestä kallosta yhdeksän kuului aikuisille, ja niistä kaksi tunnistettiin naisiksi ja neljä miehiksi. Naisten kalloissa oli merkkejä useista iskuista takaraivoon, miesten kalloissa vain yhdestä iskusta päälaelle.

Muut aikuisten kallot kuuluivat 20–50-vuotiaille henkilöille, joiden sukupuolta ei ole toistaiseksi määritetty. Yksi kalloista kuului vastasyntyneelle tai syntymättömälle lapselle.

Kahdessa kallossa oli mukana alhaalta ylös kallon läpi lyöty, varsin hyvin säilynyt puuseiväs.

Hautajaispaikasta löytyi myös vähintään seitsemän eläinlajin luita – muun muassa villisian, karhun ja majavan – jotka oli teurastettu mutta ei syöty, sillä luista ei löytynyt merkkejä lämmittämisestä tulella.

Löytöpaikan lähellä löytyy merkkejä metsästäjä-keräilijä-yhdyskunnan asutuksesta.

Miesten kalloista löytyneet vammat on havainnekuviin merkitty mustalla, naisten kallojen vammat harmaalla. (Kuva Gummeson et al./Antiquity)

Tapahtumaketjusta ei ole päästy selvyyteen, mutta siitä on teorioita. Tutkijat uskovat, että kyseessä on jonkinlaisen ihmisryhmien välisen väkivallan seuraus. Siihen viittaavat muun muassa naisten ja miesten erilaiset vammat, sillä heillä on saattanut olla erilainen rooli taistelussa.

Kuoleman ja seivästämisen välillä on kulunut aikaa, mutta myös väkivallan alkamisen ja kuoleman välillä on mennyt tovi.

Ruumiit on todennäköisesti haudattu, sillä ne ovat maatuneet jonkin verran ennen kallojen irrotusta. Tähän viittaa esimerkiksi se, että useimmista kalloista puuttuu leukaluu, mutta sitä ei ole irrotettu voimalla.

Ruumiit ovat saattaneet myös jäädä hautaamatta, mutta silloin niissä pitäisi olla eläinten hampaanjälkiä, jollaisia ei kuitenkaan löytynyt.

Joka tapauksessa aivan suoraviivaisesta tapahtumaketjusta ei ole kyse. Kuoleman ja seivästämisen välillä on kulunut aikaa, mutta myös väkivallan alkamisen ja kuoleman välillä on mennyt tovi, kuten vammojen parantuminen paljastaa.

”Heitä ei ole hiljattain lyöty päähän ja sitten asetettu näytteille”, kertoo tutkija Fredrik Hallgren National Geographic -lehdelle. ”Yli puolella oli tällainen parantunut päävamma.”

Jotta tapaus ei olisi liian yksinkertainen, on alueelta löytyneet noin 400 puukeppiä tai kepin kappaletta. Ne ovat voineet muodostaa aidan, mutta osa on selvästi tarkoitettu ihmisen tai eläimen kallon lävistämiseen.

Lisäksi luut on aseteltu järveen harkiten ja tarkoituksella.

”Asettelua voidaan kuvata tarkkaan suunnitelluksi ja toteutetuksi, aina vedenalaisesta kivimuodostelmasta erilleen sijoitettuihin, käsiteltyihin ihmisten ja eläinten jäännöksiin”, tutkijat selittävät.

”Se, että useimpien vammoissa ilmenee parantumista, on enemmän kuin sattumaa ja viittaa siihen, että heidät on tarkoituksella valittu haudattavaksi.”

Tutkijat jatkavat tapauksen selvittelyä muun muassa dna-näytteiden avulla. Toistaiseksi on selvinnyt vain, että kaksi miehistä on sukua toisilleen, mutta todennäköisesti kaukaisempaa sukua kuin veljeksiä.