Ajoin kotikulmillani Länsi-Helsingissä marketin parkkipaikalle. Sisäänajoväylän vieressä oli auto pysäköitynä huolimattomasti osin jalkakäytävälle. Se ei haitannut kulkua, mutta silti harmistuin: sääntöjen vastaisesti pysäköity!

Kaupassa kulkiessani aloin miettiä asiaa toiselta kantilta: jossain Ranskan, Italian tai Espanjan paikkeilla tuohon en olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Muistanpa montakin pysäköintitaiteen mestariteosta niin Pariisista, Milanosta, Prahasta, Kolumbian pääkaupungista Bogotasta kuin muistakin paikoista, joissa tuo olisi ollut aivan normaalia.

En tiedä, onko hyvä vai huono asia, että monissa asioissa ajattelumme tuntuu toimivan periaatteella ”maassa maan tavalla”.

Jos kyse on hyvistä tavoista, se lienee vain positiivista: kun asuin Lontoossa 1990-luvulla, opin liikenteessä kohteliaisuussäännöt, joita en ollut Suomessa oppinut. Aina ruuhkaisessa Lontoossa väistettiin ja joustettiin. Saman olen havainnut monissa muissakin maissa. Suomessakin tilanne on parantunut ainakin autoilijoiden osalta.

Kyllä kai keskelle risteystä ja suojatielle pysäköinti on muissakin maissa kuin Suomessa paikallisten säädösten mukaan kiellettyä. Mutta kuka niitä kaikkia viitsii ja ehtii valvoa? Auto suojatiellä: no mahtuuhan siitä kävelemään ohi. Auto puoliksi risteysalueella: no onhan risteykseen tulevissa autoissa kääntyvät etupyörät.

Yksi suomalaisen sääntökiiman ja kyttäämisen kehittynein alue on sakottaminen väärästä pysäköinnistä. Jos menet tuttujen luo kylään etkä tajua pysäköineesi aluepysäköintialueelle, niin viranomaisen riemu on rajaton, kun pääsee rokottamaan. Kaupan parkkipaikalla unohdat pysäköintikiekon, niin jo on lappu tuulilasissa. Sairaalan pihalla sitä vasta pääseekin sakottelemaan.

Sillä ei ole mitään merkitystä, onko ”väärästä” pysäköinnistä kenellekään mitään haittaa. Eri asia tietysti on, jos tukkii autolla vaikkapa pelastustien.

Eri oikeusasteissa on riidelty siitä, pitääkö yksityisen pysäköintifirman määräämä virhemaksu edes maksaa vai ei. Lainsäädäntö asiassa on epäselvä.

Vaan ollaan sitä välillä tarkkoja muuallakin. Puoli vuotta lomamatkan jälkeen sain Italiasta maksulapun, kun olin ajellut vahingossa jonkin vanhan kaupungin keskustaan, jonne ei olisi saanut ajaa autolla.

Silloin harvoin, kun Italian poliisi vaivautuu ylipäätään jostain sakottelemaan, silloin pitää antaa jo vaivannäöstä pisteet! Makselin sakon pois. Maassa maan tavalla.