Moni myydyistä sähköautoista on työsuhdeautoja. Tämä vaikuttaa myös verotukseen. Verottaja on tämän asian kanssa ajan tasalla. Autoedulla tarkoitetaan sitä, että työnantaja antaa auton työntekijälleen ja tämän perheenjäsenille yksityisajoihin.

Tämä on monelle työsuhdeautoilijalle tuttu juttu. Tästä pitää maksaa veroa. Sähköautojen kohdalla on verotuksessa pientä viilausta. Polttoainekulut ovat polttomoottoriautoihin verrattuna täysin erilaisia ja etenkin tankkaaminen on erilaista.

Työsuhdeautoetuus jakautuu kahteen osaan: vapaa autoetu ja auton käyttöetu. Ensimmäinen on sellainen, jossa työnantaja maksaa kaiken ja työntekijä vain ajaa. Jälkimmäisessä palkansaaja maksaa ainakin polttoaineet. Sähköautoilu on tuonut haasteita polttoaineiden maksamiseen.

Veronmaksajia ohjeistetaan verottajan sivuilla työsuhdesähköautolla autoilusta selkeällä ohjeella ”Luontoisedut verotuksessa”. Ensimmäisenä on huomattava, että sähköautosta puhuttaessa on kyseessä nimenomaan täysin sähkökäyttöinen auto, eikä esimerkiksi pistokehybridi.

Luontoisetupäätöksessä on erityismääräys sähköauton luontoisetuarvon laskennasta. Vapaassa autoedussa perusarvoon lisättävästä käyttökustannusten osuudesta tehdään luontoisetuarvoa laskettaessa vähennys, koska sähköauton käyttövoiman kustannukset ovat olennaisesti pienemmät kuin polttomoottorikäyttöisten autojen. Käyttöetuauton arvoon auton sähköllä toimiminen ei vaikuta.”

Polttomoottoriauton kohdalla autolle lasketaan verotusarvo verohallinnon voimassa olevan laskentamallin mukaisesti ja vapaa autoetu on 150 € enemmän kuin käyttöetu. Sähköautojen kohdalla vapaa autoetu on vain 30 € enemmän kuin käyttöetu.

”Vuoden 2017 verotuksessa käyttökustannusten osuudesta vähennetään 0,08 euroa kilometriltä tai 120 euroa kuukaudessa, jos auton ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö (luontoisetupäätös 17 § 3 momentti).”

Moni sähköauton työsuhdeautoksi ottanut on toki ymmärtänyt jo ennen verottajan reagointia sähköautoilun edullisuuden ja ottanut auton käyttöetuna. Näin sähkökustannukset ovat jääneet palkansaajan hoidettavaksi. Tämän vuoksi verokäytäntöön kannatti tehdä muutos.

Muutoksen myötä auton lataamiskustannukset ylittävät helposti 30 euroa kuukaudessa ja vapaa autoetu on houkutteleva. Kun auton lataamisesta syntyneet kustannukset siirtyvät työnantajalle, on pystyttävä sähkönkulutus mittaamaan. Siihen tarvitaan luotettavasti todennettavissa oleva erillinen mittauslaite.

Mikäli työnantaja kustantaa sähköauton lataamislaitteen palkansaajan kotiin, on tämä palkansaajalle rahanarvoinen etu. Tarjolla on myös vuokralatauslaitteita, jolloin palkansaaja maksaa vuokran määrästä veroa. Hankalaksi tilanne menee, jos työnantaja kustantaa latauslaitteen ja kotitaloudessa on toinen sähköauto, joka ei liity työhön. Tällöin pitää pystyä todistamaan verotuksessa kulutuksen jakautuminen.