Tuntemani nuori ruotsalaismies tuli kesälomamatkallaan Haminaan ja onnistui lukitsemaan vahingossa itsensä ulos autostaan. Seuraavana päivänä edessä piti olla kotimatka; auto oli tarkoitus saada laivaan Helsingissä. Pahaksi onneksi pirssi oli ovien sähköisellä lukitusjärjestelmällä varustettu BMW 740, murtovarmaksi kehuttu, eli ovea ei avata pelkällä rautalangalla.

Sen sijaan että kaveri olisi ottanut rajakaupungin asukkaiden neuvosta vaarin ja palkannut venäläisen autovarkaan avaamaan oven, hän soitti Bemarin maahantuojalle. Sieltä ongelma siirrettiin lähimmälle piirimyyjälle, joka asian ymmärrettyään nosti kädet ylös. Tämän jälkeen bemaristi soitti lukkosepälle, joka rehellisesti epäili kykyjään eikä halunnut edes nähdä autoa. Sitten soitto hinausautofirmaan, josta tuli paikalle kaksi miestä kiiloineen, henkareineen ja piikkeineen. Ovet pysyivät kiinni, mutta ruotsalaisen lompakko ei; laskua kertyi 60 euroa.

Ei kun soitto Tukholmaan isälle, joka löysi poikansa asunnon vara-avaimen, otti taksin ja onnistui löytämään asunnosta Bemarin vara-avaimen. Eikä tässä vielä kaikki. Yksityisasiakkaita hyväksyvän tukholmalaisen pikakuriirin etsiminen ei ollut aivan yksinkertainen temppu, mutta löytyihän sellainenkin viimein. Sitten piti vielä sopia, mihin haminalaiseen osoitteeseen lähetys toimitetaan.

Bemarin ovet aukesivat seuraavana iltapäivänä.

Jos tarinasta ei muuta opi, niin ainakin sen, että sateisenkaan lomapäivän ei välttämättä tarvitse olla yksitoikkoinen.

#####

PUHELIN soi ja iloinen naisääni kysyi, olisiko minulla aikaa vastata kyselyyn suomalaisten miesten ostotottumuksista.

Suhtaudun yleensä näihin puhelinhaastatteluihin kielteisesti, koska ne vievät kohtuuttomasti aikaa. Tällä kertaa oli kuitenkin sopiva hetki ja itsenikin hämmästykseksi suostuin pyyntöön.

Aivan aluksi haastattelija halusi tietää, mihin ikäryhmään kuulun. Kun kerroin osuvani ryhmään 50–59 vuotta, hän totesi pahoitellen, että tutkimuksen toimeksiantaja oli kiinnostunut vain 20–49-vuotiaista. Toivotti kuitenkin hyvää jatkoa, ennen kuin sulki puhelimen.

Jäin ymmälläni istumaan puhelimen viereen. Minua ei siis noteerata suomalaiseksi mieheksi, koska olen yli 50-vuotias, eivätkä ostotottumukseni näytä enää kiinnostavan markkinoijia.

Mikähän minä sitten olen?

Kaikenlaisten tuotteiden myyjille voin silti ilmoittaa, että juuri nyt käytän enemmän rahaa ostamiseen kuin koskaan aikaisemmin. Harkitsen parhaillaan esimerkiksi elämäni kalleimman auton hankintaa. Syy on hyvin yksinkertainen: minulla on korkeasta iästäni ja hyvästä elämäntilanteestani johtuen enemmän irtorahaa kuin koskaan aikaisemmin. Itse noteeraan itseni melko varteenotettavaksi kuluttajaksi.

En todellakaan oivalla, mitä ne nuoret leijonat erilaisissa mainos-, media- ja markkinointitoimistoissa ajattelevat. Ettei niissä piireissä vain esiintyisi kyvyttömyyttä nähdä omaa napaansa pidemmälle?

#####

TYÖNSÄ puolesta paljon matkusteleva ja eri maissa autoileva ulkomainen tuttavani kävi Suomessa liiketoimiensa vuoksi. Oli lentänyt Tampereelle ja ajanut sieltä autolla ensin Rovaniemelle ja lopuksi Helsinkiin, eli oli saanut rautaisannoksen suomalaista liikennekulttuuria

Erityisen kiinnostuneena hän oli tarkkaillut liikenteessä käytettyjä nopeuksia ja niiden valvontaa, koska oli kuullut suomalaisista nopeussakkojen maailmanennätyksistä. Tämän lajin Suomi-tietous on näemmä ylittänyt uutiskynnyksen maailmalla hyvin, koska tuttavanikin oli kuullut asiasta aivan hiljan Australiassa!

Maailman turuilla autoilleena häneen ei ollut tehnyt mainittavaa vaikutusta suomalaisten autoilijoiden sormi- ja valomerkit, oman ajokaistan sairaalloinen puolustaminen eikä edes takapuskurissa roikkuminen hitaamman pelottelemiseksi. Sanoi kaikkien noiden temppujen olevan tuttuja ja liittyvän eri maissa vallitsevaan liikennekulttuurin tasoon.

Väittipä hän niinkin, että liikenteestä voi saada myös vihjeen kansallisesta älykkyysosamäärästä. Joidenkin kaahareiden kohdalla se näytti olleen samoissa lukemissa suomalaisen suvisen ulkolämpötilan kanssa, mutta ei kuulemma syytä huoleen, sillä esimerkiksi Turkissa ja Arabimaissa lukema menee tukevasti pakkasen puolelle!

Tuttavani ihmetteli kuitenkin kovasti havaitessaan matkallaan vain vähän näkyvää liikennevalvontaa – siis poliisiautoja. Kameroiden avulla tapahtuvaa nopeusvalvontaa hän piti kaksiteräisenä miekkana. Sen avulla saadaan ehkä sakotustilastot koreiksi, mutta toisaalta osa autoilijoista hiljentää nopeuttaan vain hetkellisesti kamerapömpeleiden kohdalla. Sen sijaan valvovan poliisiauton pelkällä näkemisellä on hänen mukaansa pitempään kestävä vaikutus kuljettajan tarkkaavaisuuteen.

Tuttavani huomio kiinnittyi myös tuntuvaa alinopeutta käyttäviin teiden tukkijoihin. Ainoa syy tällaiseen muista piittaamattomaan liian hitaaseen ajeluun hyväkuntoisella maantiellä oli hänen mielestään suurten sakkojen pelko.

#####

JOS yksityisestä teollisuuslaitoksesta pääsee luontoon pienikin määrä jätettä, niin seuraukset ovat ankarat. Laitoksen omistajat ja sen johtajat ovat lievästi sanoen lirissä. Puolustukseksi ei kelpaa, että järjestelmään tuli vika, tai joku teki virheen. Niin ei vain saa tapahtua. Jos tapahtuu, pitää vastata teoistaan.

Kun yhteiskunta – siis kunnat – päästävät rankkasateiden vuoksi luontoon sellaisia määriä jätevettä, että myrkkypitoisuudet nousevat monituhatkertaisiksi, kalat kuolevat ja uimarannat joudutaan sulkemaan, niin sanotaan, että muuta ei voitu. Kukaan ei ota asiasta vastuuta. Ketään ei syytetä.

Katastrofista syytetään poikkeuksellisia sateita. Sataan vuoteen ei kuulemma ole tullut vettä niin paljon kuin heinäkuun viimeisen viikon aikana.

Perin mielenkiintoista. Yhteiskunnan palkkaa nauttivilla virkamiehillä on ollut siis kokonainen vuosisata aikaa panna viemäriverkko ja puhdistuslaitokset sellaiseen kuntoon, että vahinkoa ei olisi tapahtunut. Näin ei vain ole tehty.