Kaverillani on uusi lelu. Oikein ulkomailta hommattu, mutta toimii se Suomessakin. Se on niin pieni, että roikkuu huomaamattomasti avainnipussa.

Laitteen idea on yksinkertainen. Ihmettelenkin kovasti, että kukaan ei sitä ole aikaisemmin keksinyt. Eikä se maksakaan kuin parikymmentä euroa.

Se sulkee kaikki tv-vastaanottimet, oltiinpa sitten kotona, ravintolassa, baarissa tai tavaratalon tv-osastolla. Voit kävellä sporttibaariin lätkämatsin ratkaisun hetkillä ja sulkea salin kaikki telkkarit. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtui. Töllöt vain pimenivät.

Voit hiljentää kaikki turhat telkkarit, jotka meluavat omiin nimiinsä kenenkään niitä katsomatta. Siis todella mainio ase meluntorjunnassa. Se palauttaa hiljaisuuden; rauha on tietenkin sitten jo tapauskohtainen juttu.

Kysymyksessä ei ole sen kummempi laite kuin infrapunaohjauksella toimiva kaukosäädin. Siihen on kerätty yhteen pötköön kaikkien tunnettujen tv-merkkien sulje-komentojen koodit.

Tulitikkuaskin kokoisen lähettimen napin painallus aloittaa 69 sekuntia kestävän koodijonon lähettämisen. Suurin osa telkkareista sulkeutuu muutamassa sekunnissa, sillä yleisimpien merkkien koodit ovat alkupäässä.

Telkkarinsulkijoita menee kaupaksi niin, että myyjäfirman web-saitti on jo kerran tukehtunut.

Tilausten ohessa firmaan on myös tullut tuhansia pyyntöjä laitteesta, joka hiljentäisi häiritsevät kännykät. Semmoisesta lelusta sitä vasta iloa irtoaisi.

*****

KÄNNYKKÄVAMMAISISTA olenkin puhunut jo aikaisemmin, mutta en malta olla palaamatta asiaan.

Tulin jokin aika sitten junalla Tampereelta Helsinkiin. Vaunuosasto oli keskellä päivää melkein tyhjä. Siellä oli lisäkseni vain kaksi matkustajaa.

Yritin keskittyä lukemiseen, mutta siitähän ei tullut mitään. Kumpikin matkakumppanini puhui taukoamatta kännykkäänsä, ja äänten taso oli sen verran korkea, että ilman korvatulppia en kyennyt tekemään muuta kuin kuuntelemaan.

Edessäni istunut kaupparatsu valitteli usealle kavereilleen pitkäksi venynyttä iltaansa, mutta totesi samalla, että oli kätevää tulla junalla kotiin. Hän epäili vielä olevansa ”promillien puolella”, mikä selvisi minulle kyllä hajustakin.

Bisnekset olivat Tampereella sujuneet erinomaisesti. Litkuja (ilmeisesti jonkinlaisia autokemikaaleja) oli mennyt hienosti kaupaksi, eivätkä kaikki asiakkaat olleet ymmärtäneet tinkiä hintaa niin alas kuin olisivat voineet. Pomolleen hän kehui estotta myyntituloksiaan ja vihjaili, että viimeistään nyt olisi palkankorotuksen aika.

Takanani istui nuorehko naishenkilö, joka käytti puolet matka-ajasta neuvotteluun pankinjohtajansa kanssa. Kyse oli asuntolainasta. Lopulta päädyttiin siihen, että laina sidottiin 12 kuukauden euriboriin ja marginaali olisi 0,8 prosenttia. Laina-ajaksi 60 000 euron summalle sovittiin 12 vuotta. Henkilötakaajaksi oli tulossa lainanottajan isä, jonka nimi ja henkilötunnuskin keskustelussa mainittiin.

Mieleni olisi tehnyt neuvoa, että 0,5 prosentin marginaalikin on nykyisin ihan yleisesti käytetty, mutta mitäpä sitä sekaantumaan toisten liikeasioihin.

Lainaehtojen tultua kuntoon ja puhelimen mentyä kiinni kesti vain hetken, kun takapenkiltä taas kajahti: ”Terve Lissu! Olen juuri matkalla Tampereelta Helsinkiin, ja tässä olisi sopivasti aikaa rupatella. Kuule, oletko sä kuullut Kaijasta. Sillä kun on nyt se uusi miesystävä, niin voitko kuvitella…?”

Voi hyvä sylvi! Ehdotan VR:lle ihan vakavissani, että juniin saataisiin kännykkävapaita vaunuja, joissa luurit suljetaan kuten lentokoneissa. Aina on matkassa sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat rentoutua tai olla vain omissa ajatuksissaan. Puhelinterrorismi alkaa saada jo naurettavia muotoja.

*****

AMERIKKALAISEN jalkapallon jälkeen Yhdysvaltain katsotuin urheilulaji on NASCAR. Se sai aikoinaan alkunsa kieltolain purkauduttua ja työttömien salakuljettajien ryhtyessä kokeilemaan autojensa nopeutta Floridan rantahietikoilla.

NASCAR on koviksien autourheilua, jossa umpiauton näköiset raaserit kiertävät ovaaliradoilla. Katsomot ovat yleensä loppuunmyytyjä, ja joihinkin kilpailuihin lippuja jonotetaan vuositolkulla. Laji on synnyttänyt sellaiset legendat kuin Richard Petty, Dale Earnhardt ja Jeff Gordon.

Jokin aika sitten Atlantan supernopealla ovaalilla ajetun kisan voitti edesmenneen Dale Earnhardtinn poika Dale Earnhardt Jr. Palkintokorokkeella haastattelija uteli voiton merkitystä.

”Tämä ei merkitse minulle paskaakaan. Isäni on voittanut täällä kymmenen kertaa”, totesi poika juhlan humussa.

Siitäkös kohu nousi. NASCAR-kattojärjestö osoitti kaksinaismoraalinsa. Se antoi Earnhardtille ronskit sakot, otti 25 mestaruuspistettä pois ja torui, ettei voitonhuumassakaan olisi saanut käyttää noin rumaa sanaa. Katsojien joukossa oli kuulemma lapsia, jotka saattoivat oppia puhumaan tuhmia.

Kun TM:n iskujoukko joitakin vuosia sitten kutsuttiin Bristolin osakilpailun yhteydessä samaisen Juniorin varikkotraileriin, hän kysyi heti kättelyssä, mistä kaukaa vieraat tulivat. Kuultuaan vieraiden olevan Suomesta, vilpitön vastaus oli: ”Voihan paska!” Kyseinen ilmaisu kuuluu siis kuljettajamme vakiosanastoon.

Autokilpailut pitäisi mielestäni voittaa tai hävitä ajamalla, ei moralisoivilla rangaistuksilla. Onneksi karismaattisen kansansuosikki Earnhardt Jr:n menettämät pisteet eivät olleet merkityksellisiä kauden lopussa, mutta jos ne olisivat vaikuttaneet mestaruuden ratkeamiseen, olisivat maailman muut levottomuudet olleet luultavasti pikku-uutisia NASCAR-kansannousun rinnalla.

Entistä kaksinaismoraalisemmaksi touhun tekee se, että vain viikkoja tapauksen jälkeen NASCAR ilmoitti hyväksyvänsä autoissa tiukan viinan mainokset ensi kaudella. Tähän asti hyväksyttyjä ovat olleet vain olut- ja lonkeromainokset – sekä tietysti tupakka. Lapsia suojelevan organisaation mukaan saa siis polttaa tupakkaa ja juoda viinaa, mutta ei kiroilla.

Ehkäpä tupakka- ja viinasponsorien tuomat miljoonat helpottavat kannanottoa.