ELÄMME taas kerran vuoden pimeintä aikaa. On siis tärkeää, että autojen valot ovat kunnossa. Siitä huolimatta liikenteessä kohtaa yllättävän usein autoja, joiden toinen valo on palanut. On selvää, että läheskään kaikki eivät vaihda palanutta polttimoa välittömästi uuteen. Jos näin tehtäisiin, valovikaisia autoja näkyisi paljon harvemmin.

Yhdellä valolla ajavat tuntuvat ajattelevan, että näkeehän sitä näinkin. Ei tunneta välitöntä tarvetta vian korjaamiseen. Välinpitämättömyys osoittaa, että valojen toinen tärkeä tarkoitus, tulla nähdyksi, on unohtunut.

Erityisen vaarallista yhdellä valolla ajaminen on täysin pimeällä tiellä, jolloin muut liikenteessä olijat eivät tiedä, onko yksivaloinen vastaantulija moottoripyörä vai auto. Ja jos kyseessä on auto, niin kumpikohan valo on pimeänä? Pitäisikö varmuuden vuoksi väistää enemmän oikealle, jolloin pientareella mahdollisesti kävelevien jalankulkijoiden riski lisääntyy?

Joskus yhdellä lähivalolla lähestyvä auto voi antaa myös sellaisen vaikutelman, että se olisi vielä pitkällä ja käyttäisi täysiä kaukovaloja. Kun totuus sitten äkkiä paljastuu, on vaaratilanne valmis.

Miksi palanutta polttimoa ei vaihdeta välittömästi uuteen?

Ensisijaisesti on kyseessä tietenkin autoilijoiden mukavuudenhalu. Ikävä tehtävä halutaan työntää tuonnemmaksi ajatuksella, että kyllä sitä vielä ehtii. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Myös autoteollisuutta voi osoittaa syyttävällä sormella.

Polttimon vaihtaminen on nimittäin useissa nykyautoissa aivan liian vaikeaa. Se ei onnistu läheskään kaikilta. Ei edes huoltoasemilta saa aina apua. Ääritapauksissa auto on polttimon vaihtamista varten vietävä merkkihuoltoon. Se ottaa tietysti oman aikansa, ja siihen asti on ajettava yhdellä valolla.

Polttimoiden helppo vaihdettavuus on muiden tavoitteiden edessä joutunut autonsuunnittelijoiden tärkeysjärjestyksessä varsin heikolle sijalle. Siinä on samalla unohdettu liikenneturvallisuus. Todella yksisilmäistä touhua.

(Pääkirjoitus TM 19/2002, s. 9)