Tiesitkö, että kaikki hymyt eivät ole samanlaisia?

Viimeaikaisten tieteellisten havaintojen mukaan sekä tietysti yleisen, empiirisen tiedon perusteella ihminen voi hymyillä kolmella eri tavalla. Lähes kuka tahansa pystyy erottamaan hymytyypit toisistaan leikiten hymyn muodosta ja koosta sekä silmien muodosta tulkiten.

On olemassa palkitsevia (ilmaisee rohkaisua), yhdistäviä (ilmaisee samaistumista) sekä dominantteja (ilmaisee paremmuutta) hymyjä.

Yhdysvaltalaisen Madison-Wisconsinin yliopiston tutkijat testasivat sitä, miten ihmiset reagoivat alitajuisesti eri hymytyyppeihin ja julkaisivat tutkimustulokset Scientific Reports -tiedejulkaisussa. Nature-tiedelehti kertoi tutkimuksesta verkkosivuillaan.

Tutkijat värväsivät koehenkilöiksi 90 miestä. Kukin koehenkilö piti pienen puheen ja kuvasi sen videokameralla.

Heti videon kuvaamisen jälkeen koehenkilöt katsoivat videopätkän ”tuomaroivasta” mieshenkilöstä, joka reagoi koehenkilön kuvaamaan videoon hymyllä.

Tuomarointivideot oli kuvattu jo ennen koehenkilön puhevideon kuvaamista, joten ne eivät olleet totuudenmukaisia. Koehenkilöille kerrottiin kuitenkin, että tuomarointivideo on kuvattu samanaikaisesti puhetta nauhoitettaessa.

Tuomarointivideota katsoessaan kaikkien koehenkilöiden stressihormonin eli kortisolin taso kohosi tuomaroivan mieshenkilön hymyn luonteesta huolimatta.

Eniten, lähes kolme kertaa korkeammalle kortisolitasot nousivat niiden koehenkilöiden kohdalla, jotka näkivät tuomaroivan henkilön hymyilevän dominantisti. Kyseinen havainto osoittaa sen, että ihmisaivot reagoivat ilmeisiin ilman kuultuja ääniä. Dominantti hymy vihjailee mahdollisesta uhasta, joten myös stressihormonitasot kohoavat.

Ne koehenkilöt, joilla oli muita koehenkilöitä vähäisempää vaihtelua sydämen säännöllisessä lyöntitahdissa (joka on itsessään liitetty muun muassa sosiaaliseen ahdistuneisuuteen sekä masennukseen), reagoivat maltillisemmin nähtyään dominantin hymyn.

Tutkijoiden mukaan tämä havainto taas voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi masennusta sairastavat henkilöt eivät välttämättä reagoi sosiaalisiin ilmaisuihin, kuten hymyihin, niin vahvasti kuin terveet henkilöt. Epäilyksen todentaminen vaatii vielä reilusti lisätutkimuksia.