Michiganin yliopiston insinöörit ovat keksineet vallankumouksellisen pinnoitteen, joka hylkii lähes kaikkea likaa.

Pinnoite on läpinäkyvä, sileä ja kestävä. Tutkijat näkevät sille useita potentiaalisia käyttökohteita niin kodeissa kuin teollisuudessa.

Monet aikaisemmat vettä hylkivät pinnoitteet perustuvat pintarakenteeseen, joka jättää pinnan ja veden väliin pieniä ilmataskuja. Joissain pinnoitteissa on käytetty myös liukastettua pintaa, jonka haittapuolena on nopea kuluminen.

Michiganin tutkijoiden kehittämän sileän pinnoitteen toiminta puolestaan perustuu siihen, että se ei vuorovaikuta erilaisten nesteiden kanssa juuri mitenkään. Näin ne yksinkertaisesti valuvat pinnalta pois jälkiä jättämättä.

Selvitettyään lukuisten aineiden yhteensopivuutta tutkijat päätyivät käyttämään pinnoitteessaan fluorattua polyuretaania sekä erikoisvalmisteista nesteitä hylkivää F-POSS-nimistä molekyyliä, jota pidetään parhaiten vettä hylkivänä kideaineena (kirjaimet ovat lyhenne sanoista fluorodekyyli, polyhedraali, oligomeerinen ja silseskvioksaani).

Lopputuloksena on seos, joka soveltuu useiden eri materiaalien pinnoitteeksi. Kestävyytensä puolesta sillä voi tutkijoiden mukaan pinnoittaa jopa lattioita. Tavallisen kuluttajan näkökulmasta mielenkiintoisia sovelluskohteita ovat esimerkiksi näytöt ja puhelimet. Se hylkii jopa maapähkinävoita, tiedote kertoo.

”Uusi omnifobinen [kaikkea hylkivä] pinnoitteemme on ensimmäinen, joka on samaan aikaan kestävä ja läpinäkyvä”, tiedotteessa kerrotaan.

”Eri ainesosat sekoittuvat pinnoitteessamme keskenään riittävän hyvin, jotta se on läpinäkyvä. Samaan aikaan faasien välinen ero on hyvin pieni, mikä mahdollistaa F-POSSin ’kelluvan’ pinnalle luoden likaa hylkivän kerroksen”, materiaali-insinööri Mathew Boban selittää.

Aivan lähiaikoina Michiganin yliopiston laboratoriossa kehitettyä pinnoitetta ei kannata odottaa markkinoille, sillä F-POSSin valmistaminen on vielä hyvin kallista. Sen valmistuskustannusten odotetaan kuitenkin laskevan valmistajien skaalatessa tuotantoaan ylöspäin.

Tutkimusraportti on julkaistu Applied Materials & Interfaces -tiedejulkaisussa.