Asetimme kahdeksan racinghenkistä skootterimopoa lähtöruudukkoon, ja siirsimme katseemme starttivalojen suuntaan. Lähtölupaa odotellessa mieleemme hiipi ajatus, onko 50-kuutioisissa samannäköisissä skoottereissa eroja. Maaliviivan ylitettyämme totesimme eroja olleen niin senteissä kuin sekunneissakin.

Lähtökohtanamme oli koota testiin racinghenkiset skootterimopot ja vertailla niiden ominaisuuksia muussakin mielessä kuin katsomalla, mikä on nopein. Jotta lähtökohta olisi mahdollisimman tasainen, piti mopojen olla samankaltaisia. Moottoreiden piti olla kaksitahtisia ja rengaskoon 12-13 tuumaa. Racinghenkisyys näkyi myös skoottereiden hintalapuissa, 2850-3280 euroa.

Kaksitahtisuudesta huolimatta moottorit jakautuvat kahteen eri luokkaan. Derbi, Malaguti, Suzuki ja Yamaha on varustettu kaasuttimilla, ja uudemman teknologian polttoainesuihkutusta suoraan palotilaan edustavat Aprilia, Gilera, Peugeot ja Piaggio. Suihkutustekniikan ansiosta polttoaineen kulutus on Apriliassa, Gilerassa, Peugeotissa ja Piaggiossa erittäin pieni ja kaksitahtiöljyä ei tunnu kuluvan lainkaan. Öljymittaukset osoittivat kulutuksen olevan noin puoli desilitraa sadalla kilometrillä.

Aprilian, Derbin, Gileran ja Piaggion pakoputket muistuttavat tarvikkeina myytäviä, monelle mutkalle väännettyjä niin sanottuja virityspakoputkia. Yamahan Tech3- ja Aprilian Repsol Telefonica -teippaukset ovat vastaavasti tuttuja road racing MM-sarjan kilparadoilta. Gilera ja Peugeot eroavat muista perinteisistä ”astinlautavespoista” runkorakenteensa suhteen. Peugeot käyttää runkoaan ja jarrujaan 125-kuutioisessa versiossaan, joten ei ihme, että PDF-runko palkkirakenteineen on mopokäyttöä ajatellen hivenen ylimitoitettu. Samoin jarrut ovat omaa luokkaansa niin teholtaan kuin käyttömukavuudeltaankin.

Piaggio ja Gilera ovat kaksi erilaista mopoa, mutta paljolti samoista komponenteista koottuina. Kummassakin on sama moottori, pakoputki, etuhaarukka ja jarrut. Sama moottori, mutta kaasutinversiona, löytyy myös Derbistä.

Testituloksien mukaan mopot voitiin jakaa kiihtyvyyden mukaan neljään ryhmään. Piaggio saavutti huippulukemat. Vanavedessä tulivat Aprilia, Derbi, Gilera ja Peugeot, joka ei yltänyt mopojen suurimpaan sallittuun 45 km/h nopeuteen. Samoin Derbillä oli pieniä vaikeuksia saavuttaa kyseinen lukema. Kolmanteen ryhmään ei tällä kertaa sijoittunut yksikään skootteri, mutta ryhmään neljä eli etanamaiset kiihtyjät, ehtivät Malaguti, Suzuki ja Yamaha..

Skoottereille tyypillinen tavaratila istuimen alta löytyy kaikista, ja jokaiseen mahtuu isompikin kokokypärä. Sporttisuudesta johtuen yhdessäkään ei ole kunnon tavaratelinettä, vaan takaosaa koristavat spoilereiksi muotoillut nostokahvat.

Sääntöjen mukaan mopojen tehot saavat olla vapaat, kunhan huippunopeus on korkeintaan 45 km/h. Näin nykymopojen käyttömukavuus on lisääntynyt ja kaupunkiliikenteen rytmissä on helppo pysyä. Kohonneen tehon myötä moottorien kierrosluvut ovat tuplaantuneet sitten pappa-tunturiaikojen. Maksimikierrokset lähentelevät 10 000 r/min, ja tyhjäkäyntikin asettuu kahden tuhannen paikkeille.

Nopeus ja kiihtyvyys nousivat päätekijöiksi testaajien keskuudessa ensi metreistä alkaen. Suosikiksi nousivat välittömästi ne mopot, joiden mittareihin kertyi eniten huippunopeutta. Näin siis tapahtui, kun ajettiin yksin. Totuus alkoi paljastua, kun kahdeksan moposkootteria starttasi yhtä aikaa. Ripeimmät ja hitaimmat skootterit kulkivat liki rinta rinnan, eikä huippunopeuksissa havaittu suuria eroja. Vertailun loppupisteytyksessä annoimme tällä kertaa enemmän painoarvoa kiihtyvyydelle kuin matkustusmukavuudelle.

(Tiivistelmä Lexi Lehtosen ja Kari Toivosen artikkelista TM 11/04, s. 132-139)