Sulavista jääkentistä vapautuvat veden painon muutokset ovat tärkeä syy maapallon pyörimisliikkeen vaappumiseen. Tähän tulokseen ovat uudessa tutkimuksessaan päätyneet Nasan tutkijat.

Nasan johtama tutkimusryhmä yhdisti sadan vuoden tiedot Maan pyörimisestä, merenpinnan korkeusmuutoksista ja mantereiden massojen muutoksista. Näitä tutkijat analysoivat rinnakkain niiden uusimpien mallien kanssa, jotka kuvaavat sulan kiviaineksen virtauksia syvällä Maan kuoressa.

Artikkeli tutkimuksesta on julkaistu lehdessä Earth and Planetary Science Letters. Siitä uutisoi Science Alert.

Maapallon epämääräisestä muodosta, massojen epätasaisesta jakautumisesta ja muiden Aurinkokunnan kappaleiden vaikutuksesta johtuen Maa ei pyöri akselinsa ympäri tasaisesti. Akselin tarkka paikka vaihtelee myös, mikä saa planeettamme ”huojumaan” 6–14 vuoden välein.

Viimeisten sadan vuoden aikana huojunta on siirtynyt länteen noin 10,5 senttimetrin vauhdilla. Tähän mennessä siirtymä on siis ollut noin kymmenen metriä. Siirtymä ei kuitenkaan ole tapahtunut tasaisesti, vaan nykäyksittäin. Vuosituhannen vaihteessa akseli siirtyi takaisinpäin noin 17 senttiä vuodessa.

Vaikka luvut voivat vaikuttaa mitättömiltä, on niiden takana valtavia geologisia voimia.

Kryosfäärin sulaminen etenkin Grönlannissa on yksi vaikuttavista tekijöistä. Kryosfäärillä tarkoitetaan Maan ympäristöjä, jotka sisältävät lunta ja/tai jäätä. Grönlannista on kadonnut viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana noin 7 500 gigatonnia jäätä.

Kun merenpinnat nousevat, vesimassojen uudenlainen jakautuminen vastaa vaikutukseltaan noin kolmannesta Maan pyörimisliikkeiden muutoksissa.

Sen lisäksi pyörintään vaikuttaa maankuoren hidas kohoaminen viimeisen jääkauden jälkeen.