Alusta loppuun suomalaisin voimin suunniteltu ja valmistettu urheiluauto on totta ja jopa rekisterikilpien välissä. Sekä muotoilun että suorituskyvyn osalta se täyttää kaikki urheiluauton tunnusmerkit. Vasta lähempi tarkastelu paljastaa, että kyseessä ei olekaan sarjavalmiste.

Kuten RaceAboutin tarinaa TM:n sivuilta (TM 16/98, 6/99, 1/00 ja 6/00) seuranneet muistavat, kyseessä on Helsingin Ammattikorkeakoulun (Stadia) Autolaboratorion tuotekehitysprojekti, jossa yhteistyökumppanina korimuotoilun ja sisustuksen osalta on toiminut Taideteollinen korkeakoulu. Perimmäisenä tavoitteena oppilaitoksilla tietenkin on tuottaa päteviä omien alojensa taitajia ja tämän kaltaiset projektit taatusti motivoivat autoista innostuneita nuoria ja opettavat monia asioita pyöränkulmista projektinhoitoon paremmin kuin oppikirjat.

Kuljetusautosta varikolle laskettu RaceAbout 02 esiintyy iltapäivän lämpimässä valossa edukseen. Vauhdikkaita linjoja korostaa koripaneelien vaihdon myötä vihreästä kullanhohtoiseksi muuttunut väritys. Lähempääkin tarkasteltuna tyyli ja viimeistely vakuuttavat. Pienet takertelut ja välykset kertovat, että kyseessä on prototyyppi. Joka tapauksessa kyseessä on paljon valmiimman tuntuinen auto kuin suurten autonvalmistajien ajokelpoiset konseptiautot, joita on joskus ollut mahdollista ”testata” ajaen korkeintaan 30 km/h nopeudella ja varoen, ettei mikään osa jää käteen.

Ovet avautuvat niiden sisäpuolelle sijoitetuista vaijereista kevyesti nykäisemällä. Ne nousevat omalaatuisesti yläviistoon, minkä ansiosta sovitukset saadaan siisteiksi ja oven ylettyy sulkemaan vyöt kiinnitettyinäkin. Sisään kipuaminen ei ole sen vaikeampaa kuin muissa vastaavan luokan autoissa. Esimerkkinä sellaisesta otimme radalle mukaan Opel Speedsterin, joka on myynnissä olevista autoista hengeltään ehkä lähimpänä RaceAboutia.

Saabista peräisin oleva moottori lähtee käyntiin vaivattomasti avaimesta ja kuulostaa joutokäynnillä lähes normaalilta. Lähtö ja kaasun painaminen muuttavat äänen selän takana ja sitä on vaikea verrata mihinkään olemassa olevaan autoon. Ääni on pohjimmiltaan murinaa, mutta pääosassa ovat silti turbon toimintaan liittyvä puhina, pihinä, suhina ja vinkuminen. Sinänsä kokonaisuus kuulostaa paremminkin kilpa-autoon kuin katukäyttöön tarkoitettuun urheiluautoon sopivalta.

RaceAboutin tapauksessa ollaan kyllä muutenkin lähempänä rata-ajokkia. Kaikki pyöräntuennan komponentit kelpaisivat lähes sellaisenaan formulaan, eikä tavaratiloja löydy mistään. Rekisteröinnissä ei silti ilmennyt ongelmia, kun kaikkiaan 44 direktiivien vaatimaa seikkaa täytettiin, tehtiin tarvittavat mittaukset ja annettiin yksittäisrekisteröinnin edellyttämät selvitykset. Autoverosta saatiin vapautus, koska kyseessä on lähinnä opetuskäyttöön valmistettu yksittäiskappale.

Ensimmäiset varovaiset ratakierrokset kertovat, että RaceAboutin käytös on välitöntä ja mikroautomaista. Siihen verrattuna kovaksi ja askeettiseksi aiemmin mielletty Opel Speedster tuntuu melkein perheautolta. Vauhtia lisättäessä kuvaan alkaa tulla yliohjautuvuus, mikä vaikeuttaa nopeaa rata-ajoa. Alustaa on kuitenkin mahdollista kohtuullisella vaivalla säätää, joten käytöksestä voi tehdä kuljettajan mieltymysten mukaisen. Nyt RaceAboutilla ajettiin Alastaron kierros aikaan 1.34,2 ja 60 kW pienempitehoinen, mutta helpommin hallittava Opel jäi vain reilun sekunnin.

RACEABOUT on kunniakas jatko Stadian Autolaboratorion aiemmille autohankkeille eli Hydro-CVT:lle ja kahdelle Ibanalle. Se todistaa jälleen, että Suomessa osataan eikä autoinsinööriainestamme tarvitse hävetä. Tulosta nimittäin kelpaa esitellä vaativammassakin seurassa. RaceAboutin tiimoilla on valmistunut kahdeksan insinööriä ja yksi teollinen muotoilija. Muutama päättötyö aiheesta on edelleen tekeillä. Toisaalta projekti osoittaa, että lopullisten säätöjen hakemisessa ja valmiin tuotteen tekemisessä riittää paljon työtä, vielä tulevillekin opiskelijasukupolville. Yliopettaja Matti Parpolan innoittamalle RaceAbout-ryhmälle voi antaa harjoitustyöstään kiitettävän arvosanan. Kun asiat ovat näin hyvissä kantimissa, kyetään Suomessakin omin voimin luomaan vaikka urheiluautoja – jos nimittäin tarvetta sattuisi ilmenemään.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 14/02, s. 60-66)