Suomi-katamaraanin merkillepantavin ominaisuus on sen vakaus ja tukevuus. Leveästä keulasta on helppo astua kyytiin keulakaiteeseen tukeutuen. Vene ei keiku tai kallistele yhtään. Kahdenkaan henkilön kuorma toisella laidalla ei aiheuta merkittävää kallistusta. Ei tule mieleen toista saman kokoluokan venettä, joka olisi yhtä vakaa.

Vene on rakenteeltaan kaksikuorinen. Sisä- ja ulkokuori on laminoitu erikseen omissa muoteissaan, minkä jälkeen ne on liitetty yhteen. Tämän ansiosta vene on kauttaaltaan siistiä muottipintaa, asiaan kuuluvine karhennuksineen. Kuorien välissä on myös niin paljon kelluttavaa ilmatilaa, että vene on pelkällä moottorilla kuormattuna sadevesityhjenevä. Toisin sanoen, takapenkin jalkatilojen kaivoissa olevat kaksi tappia voi laiturissa poistaa, jolloin veneeseen satava vesi valuu pois.

Kun venettä kuormittaa, tappien rei´istä nousee vettä lattialle, muttei kovin paljoa. Toisin sanoen, venettä on mahdoton upottaa niin kauan kuin se on ehjä.

Rungon rakenne sanelee sisustuksen; pitkittäisellä keskipenkillä istutaan, ja molemmin puolin muodostuneita käytäviä pitkin on helppo liikkua pituussuunnassa.

Suomi 475 on siis poikkeuksellisen vakaa ja tukeva, ja siinä on helppo kulkea. Lisäksi se kelluu kuin korkki. Näin ollen se on myös niin turvallinen kuin avovene yleensä voi olla.

2410763

Leveästä keulasta on helppo astua kyytiin keulakaiteeseen tukeutuen, ja pitkittäisellä penkillä on hyvä istua.

Laitoja kiertävät laadukkaat teräskaiteet, joista on hyvä pitää kiinni veneessä kulkiessa. Muukin heloitus on yhtä korkealuokkaista. Knaapit ja muut sidontapisteet ovat luotettavan tukevia ja laadukkaita. Molemmissa köleissä on ruostumattomasta teräksestä valmistetut köliraudat, jotka ulottuvat keulasta perään saakka. Veneeseen on myös kehitetty keskitunnelin päälle asennettava, ruostumattomasta teräsputkesta valmistettu ohjauspulpetti, joka on saatavana lisävarusteena. Lukittavia säilytystiloja löytyy sekä keulasta, keskipenkistä että peräpenkin alta.

Tasaleveä vene on pituuteensa nähden poikkeuksellisen tilava, ja se on  hyväksytty jopa viidelle hengelle. Koska se kantaa hyvin myös kuormaa, se soveltuu erityisen hyvin esimerkiksi saaressa olevan mökin yhteysveneeksi.

Soutu- vai moottorivene?

On totuttu siihen, että liukuvaa moottorivenettä on paha soutaa, koska leveä, vedessä lepäävä perälauta aiheuttaa vanaveteen ikäviä pyörteitä, jotka syövät airojen tehosta suurimman osan. Perälauta ikään kuin laahaa vettä perässään. Hyvää soutuvenettä taas ei kannata polttomoottorilla ajaa, koska kapea, vettä hyvin päästävä perä ei kanna moottoria, vaan vajoaa veteen nopeuden noustessa. Tämän vastakkainasettelun kanssa on painittu siitä saakka, kun perämoottori keksittiin, eikä täysin tyydyttävää kompromissia soudettavuuden ja moottorilla ajon välillä ole löydetty – ainakaan toistaiseksi.

Katamaraani tarjoaa tähänkin soppaan aivan omanlaisensa ratkaisun; se on liukuvaksi moottoriveneeksi yllättävänkin hyvä soutaa. Kaksi kapeaa perälautaa jarruttavat menoa siksi paljon vähemmän kuin yksi leveä, että soutaminen tuntuu aivan mielekkäältä tavalta liikutella venettä.  Soutuasento pitkittäisellä penkillä onkin aivan mainio.

Ei liukukynnystä

Yleistäen voi sanoa, että mitä leveämpi vene on suhteessa pituuteen, sitä jyrkempi ja raskaampi on liukuunnousukynnys. Moottoriveneiden kehitys on viime vuosikymmeninä kulkenut kohti suhteellisesti leveämpiä veneitä, joissa on aina tehokkaampi ja raskaampi perämoottori. Siksi liukukynnys on aina vain kohonnut, eli pahentunut.

2410758

Vene kulkee hyvässä asennossa, eikä liukukynnystä esiinny lainkaan. Vanavesi on hassun näköistä, mutta peräaalto on pieni.

Suomi-katti koostuu kahdesta kapeasta ja pitkästä rungosta, joiden pituus-leveysuhde on liukuunnousun kannalta erittäin edullinen. Siksi Suomi 475 nousee liukuun pienellä teholla lähes huomaamatta, eikä varsinaista liukukynnystä edes esiinny. Tämän ominaisuuden ansiosta veneellä on helppo ajaa mitä tahansa nopeutta nollasta huipppunopeuteen saakka. Vene pitää koko ajan saman kulkuasennon, eikä millään nopeudella nosta mainittavaa aallokkoa. Samasta syystä vene toimii 3–15 hv:n teholla. Kolmella hevosvoimalla vene jo ylittää runkonopeutensa, ja 15 hevosvoimalla se kulkee enimmilläään runsaat 30 km/h.

Koeajoimme venettä 10-hevosvoimaisella Tohatsu-moottorilla, joka osoittautui veneeseen erinomaisen sopivaksi yleiskäyttöön. Huippunopeudeksi mittasimme parhaimmillaan 26 km/h. Miellyttävimmällä nopeusalueella 15–20 km/h nelitahtinen moottori kehräsi vaimeasti, eikä polttoainetta tuntunut kuluvan juuri lainkaan.

Kokeilimme venettä myös numeroa isommalla moottorilla. Huippunopeus ei paljoakaan kasvanut, mutta useimmat muut ominaisuudet nytkähtivät kielteiseen suuntaan. Painavampi moottori oli raskaampi käsitellä ja käynnistää, ja huomattavasti meluisampi. Suurempi paino vaikutti myös kulkuasentoon kielteisesti.

Vene liikkuu aallokossakin poikkeuksellisen pehmeästi ja rauhallisesti. Terävät ja kapeat keulat leikkaavat aaltoja, joten vene ei hakkaa juuri ollenkaan. Yksirunkoisiin veneisiin tottuneelle veneen liikehdintä on alussa hieman outoa, koska siinä on kahden rungon aiheuttama omalaatuinen, olletikin vähäinen sivuttainen keikunta. Aallokon kasvaessa keulat leikkaavat aalloista myös roiskeita, joita tuuli tuo veneeseen ja matkustajien päälle. Kasvavassa aallokossa potkurin pito alkaa myös pettää yhä useammin, mikä sekin viestittää siitä, että nopeutta on syytä laskea.

Suoraan ajettaessa vene pitää hyvin suuntansa. Kaarrettaessa se kääntyy kuin kiskoilla, joten huippunopeuden tuntumassa kannattaa kaartaa varovasti, etteivät matkustajat lennä penkiltä. Mutta, kuten sanottua, Suomi 475  näyttää parhaat puolensa maltillisissa nopeuksissa.