RATTIJUOPPOUS on edelleen liikenteemme suuri ongelma. Rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa loukkaantuu vuosittain tuhat ja kuolee noin 80 ihmistä. Tosin valtaosa uhreista on rattijuoppoja itsejään ja heidän kyydissään olleita matkustajia, siis tavallaan ”vapaaehtoisia”, mutta se ei tee ongelmasta sen vähäpätöisempää.

Millainen on sitten tyypillinen rattijuoppo? Hän ei suinkaan ole mikään tavallinen autoilija, joka vain sattuu ajamaan humalassa.

Viidenneksellä rattijuopoista ei ole lainkaan ajokorttia ja kolmannes heistä on alle 22-vuotiaita nuoria. Kyseessä on toisaalta edesvastuuton ja toisaalta hyvin kokematon ryhmä, jolle sekä alkoholi että autoilu ovat suhteellisen uusia asioita.

Peräti 40 prosenttia rattijuopoista on rikoksensa uusijoita. He ovat jo joskus aikaisemminkin jääneet kiinni, mutta eivät ole oppineet mitään. Kyseessä ovat ilmeisesti tapajuopot, jotka ovat suurimman osan ajastaan humalassa. He tekevät alkoholin vaikutuksen alaisena jokseenkin kaiken muunkin. Heidän ajamistaan eivät määräykset, kiellot tai ajoluvan peruuttaminen estä.

Rattijuoppous tuskin vähenee myöskään promillerajoja tiukentamalla, sillä ongelman ydin on törkeissä yli 1,2 promillen tapauksissa. Ainoa järkevä tapa parantaa tilannetta on johdonmukainen valistus ja tehokas valvonta. Näiden keinojen täytyy tuottaa tulosta.

Juopuneena ajamisessa ylivoimaisesti suurin riski on rattijuopolla itsellään. Se kannattaisi aina muistaa.

(Pääkirjoitus TM 18/2002, s. 9)