Lukuisat teleskoopit ympäri maailmaa ovat yhdistäneet voimansa, jotta mustasta aukosta saataisiin historian ensimmäinen valokuva. Onnistuneen kuvan saaminen häämöttää vielä ainakin muutaman kuukauden päässä, mutta pelkästään tähtitieteilijöiden harrastama aukon tuijottelu on alkanut jo tuottaa tuloksia.

Vuonna 2013 Chilen Atacaman aavikolla sijaitseva Atacama Pathfinder Experiment eli APEX-radioteleskooppi lähti mukaan maailmanlaajuiseen Event Horizon Telescope -radioteleskooppikollektiiviin.

EHT-hankkeen tarkoituksena on havainnoida voimakkaasti radiosäteilevää, Linnunradan keskellä sijaitsevaa Sagittarius A* -taivaankappaletta, joka on mitä todennäköisimmin massaltaan miljoonia kertoja Aurinkoa suurempi, Maata lähin supermassiivinen musta aukko. Tavoitteena on myös tarkkailla elliptisen Messier 87 -galaksin keskellä sijaitsevaa supermassiivista mustaa aukkoa.

Huipputarkan APEX:in liityttyä seuraan tähtitieteilijöiden havainnot ovat ottaneet sellaisia harppauksia eteenpäin, että he kykenevät nyt tiirailemaan Sagittarius A*:n tapahtumahorisontin lähiseutua.

Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä kertoi projektin uusimmista kehitysvaiheista The Astrophysical Journal -tiedejulkaisussa torstaina. Tutkimusjulkaisusta uutisoi Science Alert -sivusto.

Selvyyden vuoksi: mustia aukkoja ei voi siis nähdä suoraan.

Millä tahansa aukkoon suoraan ajautuvalla kohteella, mukaan lukien valolla, on taskussaan vain menolippu. Mikään ei ikinä pääse pakenemaan aukosta tietyn pisteen ylityksen jälkeen.

Kun mitään silmin nähtävää ei tule aukosta ulos, myöskään pelkkää aukkoa ei voi nähdä, koska siinä ei ole mitään nähtävää.

Se mitä voidaan nähdä, on aukkoon matkalla oleva ja sinne vähitellen ”tippuva” materia aukon ympäristön avaruudessa.

Aukon rajusti nykivän painovoimakoukun ympäristössä näyttäytyy kieppuva kertymäkiekko, jossa äärimmäisen kitkan kuumuus hohtaa kirkkaasti. Kurssin kohti varsinaista aukkoa ottanut kohde voi vielä päästä pälkähästä kiekon kohdilla.

Kiekon jälkeen on vuorossa vielä pyörivää aukkoa ympäröivä ergosfääri-alue, jossa aukon vetovoiman vaikutus on valtavasti voimakkaampi kuin kertymäkiekossa. Tästä huolimatta kohteella on vielä teoriassa mahdollisuus paeta kyseiseltä alueelta riittävän kovan vauhdin saattelemana.

Ergosfäärin ylityksen jälkeen, tapahtumahorisonttiin saapuessa kohteen tuomio on lopullisesti luettu. Horisontti on piste, missä kaikki häviää hiljalleen näkyvistä ulkopuolisen katsojan näkökulmasta vauhdilla, joka ylittää valonnopeuden. Ja juuri tätä aika-avaruuden rajapintaa EHT-teleskooppiryhmä yrittää parhaillaan kuvata.

APEX:in auttavan silmän ansiosta vuonna 2013 saadut havainnot Sagittarius A* -aukosta tarkentuivat resoluution osalta vain kolmeen Schwarzschildin säteeseen. Yksi säde vastaa yhden tapahtumahorisontin sädettä eli yhden mustan aukon hypoteettista kokoa. Havaitut pienimmät yksityiskohdat olivat vain 36 miljoonan kilometrin kokoisia. Vertailun vuoksi: Maa on hieman alle 150 miljoonan kilometrin päässä Auringosta.

Yksityiskohtien koko on pienempää luokkaa kuin aukon kertymäkiekon oletettu koko. Hyvin seikkaperäiset havainnot ovat antaneet tutkijoille mahdollisuuden aloittaa Sagittarius A*:n tapahtumahorisontin rakenteen oikomisen ja hahmottamisen kehittämällä erinäisiä hankitun datan pohjalle sovitettavia malleja.

Tutkijoiden mukaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Sagittarius A*:n tapahtumahorisonttia ympäröivä rakenne voisi olla donitsimaisen pyöreä. Muita malleja muodosta ei voida kuitenkaan vielä sulkea pois.