ENSI vuoden alusta jokaisen EU-maan lainsäädännössä pitää olla määräys, jonka mukaan myyjä on ostohetken jälkeen vähintään kahden vuoden ajan vastuussa tuotteensa mahdollisista valmistus- ja materiaalivioista. Kulutustavaroiden kauppaa ja takuita koskeva EU-direktiivi edellyttää näin.

Meille suomalaisille asiassa ei ole mitään uutta. Päinvastoin, jos direktiivi toteutettaisiin, lainsäädäntöämme jouduttaisiin heikentämään. Myyjillä on meillä jo pitkään ollut tuotevastuu, periaatteessa jopa ikuinen, mutta oikeuskäytäntö on rajannut sen kymmeneen vuoteen. Ostajan on vain pystyttävä osoittamaan, että kyseessä on vika, joka on piillyt tavarassa jo sen ostohetkellä, eli niin sanottu todistustaakka on ollut ostajan. Vuodenvaihteen jälkeen tämän kaltainen tilanne on voimassa vähintään kahden vuoden ajan ostopäivästä kaikkialla EU:n alueella. Monissa maissa ostajan turva ei ole aikaisemmin ollut yhtä hyvä.

Useimmat eurooppalaiset autonvalmistajat ovat nyt ilmoittaneet jatkavansa autojensa takuita vuodesta kahteen. Kiire on todennäköisesti liittynyt tuleviin lainmuutoksiin. Näin siitäkin huolimatta, että direktiivi ei tarkoita, että takuuajan pitäisi olla kaksi vuotta. Takuuhan tarkoittaa sitä, että sen aikana ilmennyt vika tulkitaan automaattisesti tuotteessa jo ostohetkellä olleeksi. Jos myyjä on toista mieltä ja haluaa päästä vastuustaan eroon, todistustaakka kääntyy. Hänen on osoitettava, että vika on tullut tuotteeseen jostain muusta syystä kuin luonnollisesta kulumisesta.

Takuuaikaa jatkamalla eurooppalaiset autonvalmistajat ovat ehkä halunneet selkeyttää tilannetta. Samalla ne ovat kuroneet japanilaisten kilpailuasemaa kiinni. Japanilaisilla (eurooppalaisista myös Fiatilla) on jo kauan ollut kolmen vuoden takuut. Olipa syy mikä tahansa, takuuaikojen pitkittyminen on hyvä asia.

(Pääkirjoitus TM 19/2001, s. 7)