Tutkijat ovat löytäneet noin 515 miljoonaa vuotta sitten meren pohjassa eläneen pienen etanaa muistuttavan olennnon, joka oli panssaroitu kuin Rooman legioonalainen: panssari peitti olennon selkää ja kylkeä, kypärän kaltainen kuori suojasi sen päätä, ja terävät piikit törröttivät sivusta.

”Se on kuin myyttinen peto”, kertoo Durnhamin yliopiston geotieteiden apulaisprofessori Martin Smith.

Scientific Reports -lehden tutkimuksessa uudenlaiselle brakiopodin sukulaiselle annettiin nimi Orthrozanclus elongata. Lajin nimi viittaa olennon pitkänomaiseen kehoon.

Lajista on löydetty vain kaksi fossiilia, molemmat Chengjiangin läänistä Lounais-Kiinassa. Kiinan tiedeakatemian paleobiologi Fangchen Zhao löysi yhden näytteen vuonna 2015. Fossiilien harrastelijakeräilijä paljasti toisen ja antoi sen Zhaolle vuonna 2016.

”On uskomatonta, että olento löydettiin lainkaan. Se on vain noin 20 millimetriä pitkä ja 3 millimetriä leveä”, Smith sanoi. ”Koska molemmat näytteet ovat kooltaan samanlaisia, ne ovat molemmat todennäköisesti täysikasvuisia aikuisia.”

Uusi tutkimus osoitti, että olen on peitetty panssarilla. Kattotiilimäiset rivit peittävät sen selän, ja lehtimäiset levyt suojaavat sen kylkiä.

”Mutta merkittävimpiä ovat piikit, jotka kasvavat sen sivuista kuin auringonsäteet”, Smith sanoi. ”Piikit ovat pidempiä kuin eläin on leveä ja saa olennon näyttämään kaktukselta”, hän vitsaili.

”Sen päätä peittää pieni kuori, melkein kuin siinä on pyöräilykypärä”, Smith totesi.

”Emme tiedä paljon siitä, minkälainen eläin on panssarin alla – oliko niillä useampia vai yksi etanan kaltainen jalka, ja onko niillä ollut hampaita tai lonkeroita.”

Orthrozanclus elongatan hyvin säilynyt kuori voi antaa uuta tietoa brakiopodien muinaisten sukulaisten anatomiasta. ”Useimmat fossiilit koostuvat vain erillisitä levyistä ja suomuista, eivätkä näytä koko eläintä”, Smith sanoi.

”Jos myös muut brakiopodit olivat samanlaisia kuin Orthrozanclus elongata kambrikauden aikana, on mahdollista, että niilläkin oli koko kehon kattava panssari ja kyky liikkua meren pohjalla”, keroo Smith.

Nykyään brakiopodit ovat paikoillaan pysyviä olentoja, jotka tarttuvat merenpohjaan, piiloutuvat kuoriinsa ja suodattavat ruoan palasia merivedestä. Niitä on kutsuttu eläviksi fossiileiksi, mutta ”jos tulkintamme ovat oikeita, ne kääntäisivät tämän idean ylösalaisin”, Smith sanoi.

”Monet sukututkimukset osoittavat evolutiivisen kehityksen kohti suurempaa aktiivisuutta ja monimutkaisuutta, mutta brakipodit näyttävät asettuneen paikalleen, kuten eläkeläinen nojatuoliin.”