Toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina huhtikuussa 1945 alkoi sodan lopullisesti ratkaissut taistelu Berliinistä.

Neuvostojoukot olivat saartaneet Berliinin ja lähestyivät kaupungin keskustaa etelästä ja pohjoisesta. Tässä vaiheessa sotaa natsit oli ajettu jo hyvin ahtaalle. Berliiniä suojeli vain 45 000 sotilasta, joista valtaosa oli Hitler-Jugendin lapsisotilaita ja huonosti aseistettuja Volkssturmin eli kansalaisjoukkojen jäseniä.

Berliinin taistelu kesti 17 vuorokautta. Se olisi todennäköisesti ollut lyhyempi ilman suurimpia ja pelottavimpia puolustuslinnoituksia, mitä on koskaan rakennettu.

Eläintarhan flak-torni valmistui vain puolessa vuodessa. (Kuva: Real Engineering/Youtube)

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler määräsi vuonna 1940 rakennettavaksi vankkoja puolustustorneja, joilla Berliiniä suojeltaisiin ilmahyökkäyksiä vastaan. Käsky tuli sen jälkeen, kun Ison-Britannian kuninkaalliset ilmavoimat olivat pommittaneet kaupunkia tuhoisin seurauksin.

Yksi tällainen flak- eli ilmatorjuntatorni rakennettiin Berliinin eläintarhaan. ”Eläintarhan torni” yhdessä kahden muun Berliiniin rakennetun tornikompleksin kanssa muodosti kaupunkiin tunkeutuville joukoille melkoisen pelotteen.

Berliinin flak-tornit muodostivat kolmion kaupungin keskustan ympärille. (Kuva: Real Engineering/Youtube)

Kukin torneista pystyi tehokkaasti puolustamaan Berliiniä niin ilma- kuin maahyökkäyksiä vastaan kymmenen kilometrin säteellä. Tornien katolle oli sijoitettu neljä kaksiputkista 128 mm FlaK 40 Zwilling -ilmatorjuntatykkiä. Yhdessä niillä pystyttiin saavuttamaan lähes sadan ammuksen tulinopeus minuutissa.

Tykkejä tukivat tornin alemmilta tasoilta 20- ja 37 millimetrin ilmatorjuntakonekiväärit.

Tornikompleksit koostuivat kahdesta erillisestä rakennuksesta, taistelutornista (G-torni) ja sen lähellä sijaitsevasta tulenjohtotornista (L-torni).

Youtube-kanava Real Engineering kertoo tuoreella videollaan (artikkelin lopussa), että eläintarhan torni tuhosi tulivoimallaan lukuisia neuvostotankkeja ja oli pääasiassa vastuussa neuvostojoukkojen ensimmäisen hyökkäyksen pysäyttämisestä.

Vetäydyttyään pohdiskelemaan uutta taistelusuunnitelmaa Neuvostoliiton komentajat määräsivät tornin tuhottavaksi turvallisen etäisyyden päästä 203 millimetrin M1931 -haupitsilla, joka myös ”Stalinin lekana” tunnetaan. Edes sen sadan kilogramman painoiset ammukset eivät kuitenkaan tehneet tornin 2,5 metriä paksuihin teräsvahvisteisiin seiniin juurikaan vahinkoa.

Niinpä neuvostoarmeijan komentajat käskivät sotilaitaan kiertämään tornin ja pakottamaan sen suojista taistelevat sotilaat antautumaan vasta kaupungin valloituksen jälkeen.

42 metriä korkeat ja 57 metriä leveät tornit olivat myös väestönsuojia. Eläintarhan tornin kolmas kerros toimi sairaalana. Täydellä kapasiteetilla tornin suojiin mahtui yli 15 000 ihmistä.

Eläintarhan torni tuhottiin muutama vuosi sodan loppumisen jälkeen. Se vaati kolme yritystä ja lähes 100 tonnia dynamiittia. (Kuva: Real Engineering/Youtube)

Berliinin lisäksi natsit rakensivat vastaavan kolmen tornikompleksin muodostelman Wieniin. Kahdella tällaisella tornilla suojeltiin myös Hampurin satamaa.

Muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen eläintarhan torni luovutettiin brittien hallintaan, jotka päättivät tuhota heille sodan aikana niin paljon harmia aiheuttaneen linnoituksen.

Tehtävä osoittautui kuitenkin luultua hankalammaksi. Ensimmäisellä yrityksellään insinöörit käyttivät 25 tonnia dynamiittia. Savupilven hälvennyttyä he huomasivat tornin seisovan edelleen pystyssä. Lopulta torni luhistui vasta kolmannella yrityksellä ja 35 tonnilla dynamiittia.

Monet muista torneista on edelleen pystyssä. Sodan jälkeen niihin majoitettiin pommituksissa kotinsa menettäneitä ihmisiä ja myöhemmin niitä on muunnettu uusiokäyttöön, kuten akvaarioksi ja yöklubiksi. Monissa tapauksissa tornien purkaminen on osoittautunut liian kalliiksi ja vaaralliseksi tehtäväksi tiheään rakennetuilla kaupunkialueilla.

Artikkeli on julkaistu 13.6 klo 12.42 ja sitä on päivitetty klo 14.36. Syy: Howitzer kääntyy suomeksi tietysti haupitsiksi.