Voi muistattehan 1950-luvun! Ne olivat hyviä aikoja, jolloin USA:n ja Neuvostoliiton välinen kalsea ja nopeasti yhä vain viilenevä kylmä sota sai suurvallat tekemään mitä typerämpiä tempauksia.

USA varasi käyttöönsä trooppisia korallisaaria eli atolleja, joissa se räjäytteli valtavan määrän atomipommeja.

Kuten nyt vaikka sen, kun USA varasi käyttöönsä trooppisia korallisaaria eli atolleja, joissa se räjäytteli valtavan määrän atomipommeja. Tietokonemallinnusta kun ei vielä ollut olemassakaan, joten kaikki erilaiset pommivariaatiot piti kokeilla käytännössä. Ja olihan se samalla melkoinen voimainnäyttö.

Ja mikäs sen parempi paikka poksautella pommeja kuin Tyynenmeren paratiisimaiset saaret. Neuvostoliittolaiset joutuivat tekemään samaa Siperiassa, mikä ei tietenkään ollut lainkaan yhtä leppoisaa.

Hiekkaranta ja sienipilvi – paratiisisaaren tärkeimmät elementit.

Koska kyse oli kokeellisista atomipommeista, kaikki ei tietenkään mennyt aina ihan putkeen.

Jo 1940-luvulla oli testattu ja myös käytetty ensimmäisiä, melko karkearakenteisia fissioon perustuvia ydinaseita, mutta 1950-luvun uutuus oli niin sanottu kiihdytetty fissiopommi.

Kiihdytetty fissiopommi on lähtökohtaisesti tavallinen uraaniin tai plutoniumiin perustuva pommi, mutta sen sisällä on pieni määrä fuusioituvaa ainetta eli vetypommin tritium- tai deuterium-vetyä.

Hyvin pian fission alettua myös fuusioituva materiaali reagoi, ja fuusioituva vety tuottaa runsaasti nopeita neutroneja, jotka kiihdyttävät fissioreaktiota.

Yhteisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin kummankaan reaktion teho yksistään.

Kiihdytetty fissiopommi on siis tavallaan ”turboahdettu” atomipommi. Reaktion kriittinen massa on helpompi saavuttaa, ja pommin pienen koon takia valtaosa nykyisistä atomiaseista onkin juuri kiihdytettyjä fissiopommeja.

Video: Yuma-ydinkokeen epäonnistunut räjäytys vuodelta 1956.

 

1950-luvulla tekniikka oli kuitenkin vasta kokeiluasteella. Hiljattain julkisuuteen saatetuissa, aikaisemmin salaisiksi luokitelluissa videomateriaaleissa näkyy USA:n ydinkokeita tuolta ajalta.

Yhdessä operaatio Redwingin videossa näkyy Yuma-niminen koeräjäytys Enewetak-atollilla toukokuussa 1956.

Kokeessa räjäytettiin poikkeuksellisen pieni, halkaisijaltaan vain 130-millinen ja 44 kilogramman painoinen ydinkärki, josta suunniteltiin ilmasta ilmaan laukaistavaa ohjusta.

Koe kuitenkin epäonnistuu, sillä kiihdytetyn fissiopommin fuusio-osa jää laukeamatta. Siten pommi jää ”suutariksi”, kun vain sen pienehkö fissio-osa räjähtää.

Tässä yhteydessä ”suutarikaan” ei tosin tarkoita ihan pientä tussahdusta, sillä sekin vastaa arviolta 190 tonnia TNT:tä. Eli ei siinäkään pamauksessa ihan vieressä olisi kannattanut olla.