Talvi tulee joka vuosi ja aina se yllättää autoilijat. Vähemmän yllättyvät ne, jotka ovat vaihtaneet ajoissa talvirenkaisiin ja lähes yllätyksittä selviävät ne, joilla on huippulaatuiset renkaat autonsa alla. Hyvät renkaat maksavat paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin ne peltityöt, joita tieltäsuistumisen jälkeen joudutaan tekemään. Laadun arvostaminen talvirengashankinnoissa saattaa säästää suurenkin summan rahaa muista ikävyyksistä puhumattakaan.

NASTARENKAAT: * Agi Sarek 2 * Bridgestone Noranza * Continental Winter Viking 1 * Gislaved Nord Frost 3 * Goodyear Ultra Grip 500 * Michelin Ivalo * Nokian Hakkapeliitta 4 * Pirelli Winter Carving * Uniroyal MS Plus Nordic * Michelin X M+S 260

KITKARENKAAT: * Bridgestone Blizzak WS-50 * Continental ContiVikingContact 3 * Gislaved Soft Frost 2 * Michelin Maxi-Ice * Nokian Hakkapeliitta Q * Pirelli Icesport * Bridgestone Blizzak MZ-01

Kaikkein vaikeimmissa keliolosuhteissa eli hioutuneella jääpinnalla nastarengas tarjoaa parhaan pidon. Nastarenkaiden vaihtaminen ajoissa on niin suuri turvallisuustekijä, että äänen aiheuttama epämukavuus pitää vain hyväksyä. Yksi kitkarenkaiden suurimmista eduista on niiden ajomukavuus paljaalla asfaltilla. Jos aikoo autoilla nastattomilla renkailla koko talven, ei ole mitään syytä pitkittää niiden laittamista auton alle.

Saadaksemme vertailukohtaa siihen, miten renkaat ovat yleisesti ottaen kehittyneet otimme vertailuun mukaan 15 uuden renkaan lisäksi seitsemän vuoden ikäiset Bridgestone Blizzak MZ-01 -kitkarenkaat ja samanikäiset Michelin X M+S 260 -nastarenkaat. Molemmat rengaskerrat olivat lähes käyttämättömät, vain sisään ajetut. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä on silti paha tehdä, sillä vaikka renkaalla ei ajettaisikaan, sen pitokyky heikkenee hapettumisen myötä. Kumiseos menettää joustavuuttaan ja tulee kovemmaksi. Muut vertailussa mukana olleet renkaat edustavat uusia markkinoiden yleisimpiä tuotteita ja viimeisimpiä tuotekehityksen tuloksia.

Uutuuksista Bridgestonen Noranza-nastarengasta on jo pitkään odoteltu, sekä Nokian Hakkapeliitta 4:ää, jossa on uudistuneen rakenteen lisäksi myös uudentyyppinen nelikulmainen nasta. Nokian-renkaassa on käytetty pintakumiseoksessa suomalaista rypsiöljyä sekä matala-aromaattista öljyä. On mielenkiintoista nähdä, miten ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen renkaan valmistuksessa vaikuttaa renkaan teknisiin ominaisuuksiin. Ainakin aluksi sen voisi uskoa olevan jonkinlainen rajoite tuotekehitykselle. Pirelliltä ei ole vähään aikaan oikein pystytty vastaamaan kilpailijoiden haasteisiin nastarengasrintamalla. Miten on nyt, kun myyntiin on tuotu uusi rengas Pirelli Winter Carving, jota oli jo viime talven loppupuolella myynnissä? Nastattomissa renkaissa Continental on tuonut kaksi uutuutta. Norjan tehtaalta nimensä perinyt Continental ContiVikingContact 3 ja Ruotsista peräisin oleva Gislaved Soft Frost 2.

Jokaiselle renkaalle on tehty 14 eri testiä ja tulosten varmistamiseksi vielä vähintään kahdesti. Testissä toistetaan koe aina useampaan kertaan riittävän tilastopohjan saamiseksi. Näin varmistetaan se, että tulos ei ole sattumasta kiinni.

Nykyisin useilla renkailla on tietty pyörimissuunta, jolla se toimii parhaiten. Renkaan kylkeen on selkeästi merkattu, kuinka päin renkaan kuuluu pyöriä. Pyörimissuunnalla on merkitystä pitokyvyn kannalta. Kun hankitaan uudet renkaat, parasta on luottaa todellisiin rengasammattilaisiin asennuksissa. Renkaan huono istuminen vanteella merkitsee pidon menetystä, jos rengaskuvio renkaan pyöriessä vaeltaa sivusuunnassa. Myös tasapainotuksella on merkitystä renkaan pitoon. Väpättävä rengas on huonon ajomukavuuden lisäksi myös pitokyvyltään heikompi.

Tienpinnan kitkan vaihdellessa renkaiden pito muuttaa käytännössä kaiken. Siksi tavallisen autoilijan on lähes mahdotonta arvioida renkaan pitokykyä. Sen sijaan auton hallittavuus lumella ja jäällä on seikka, jota jokainen autoilija voi arvioida itsekin ainakin ajettuaan hieman enemmän ja vaihtelevissa olosuhteissa. Pelkkä huippupito ei merkitse turvallista ajoa talvisissa olosuhteissa. Ohjaustunto ja renkaan reagointi ohjausliikkeisiin ja kyky varoittaa kuljettajaa lähestyvästä pidon menetyksestä ovat tärkeitä auton hallittavuuden kannalta.

Kun pitoraja ylitetään, renkaat käyttäytyvät hyvin eri tavoin. Jotkut säilyttävät hallittavuuden, vaikka mentäisiinkin kitkatasoon nähden liian suurella nopeudella. Erityisesti nastarenkaat antavat kuljettajalle mahdollisuuden tehdä vielä jotakin, vaikka renkaat luistaisivat. Kitkarenkailla pidon menetys tarkoittaa usein sitä, että auton hallittavuuden palautuminen vie hetken aikaa.

Talvirengasta suunniteltaessa on tehtävä kompromissi jääpidon ja märän asfalttikelin pidon välillä. Valitettavasti molempia olosuhteita esiintyy talviautoilussa. Väärä mielikuva kitkarenkaiden käyttäytymisestä asfaltilla saattaa olla vaarallista. Varsinkaan märällä asfaltilla kitkarengas ei saa kunnon otetta tien pinnasta. Maan eteläosissa ajetaan paljon lumettomilla teillä. Siksi on tärkeätä, että myös nämä ajo-olosuhteet otetaan huomioon renkaan suunnittelussa. Talviominaisuuksien pitää pohjoismaisissa talvirenkaissa olla hyvät, mutta aivan täysin ei sulan kelin ominaisuuksiakaan saa unohtaa.

Ensimmäisen kerran talvirengastestien historiassa olemme yhden renkaan osalta todenneet, että se ei ole suositeltava juuri huonojen sulan kelin ominaisuuksiensa takia. Vaikka rengas olisi kuinka hyvä tahansa muissa suhteissa, yksi ylivoimaisen huono seikka voi tehdä siitä niin arveluttavan, että emme uskalla suositella sitä normaaliin liikenteeseen.

Joskus kuluttajat ovat harmissaan ostettuaan testivoittajarenkaat ja sitten seuraavana vuonna toteavat, että uusimmassa testissä ne eivät olekaan menestyneet yhtä hyvin. Tästä seikasta on täysin turha kantaa murhetta, sillä jos aikoinaan on tehnyt valinnat testitulosten perusteella, se on ollut paras ratkaisu silloin. Sitä tosiseikkaa ei mikään muuta. Renkaiden kehitystyössä on menossa ankara kilpailu, ja se vaikuttaa luonnollisesti vuosittain renkaiden väliseen paremmuusjärjestykseen. Siksi renkaiden valinnassa kannattaa luottaa aina uusimpaan tietoon.

(Tiivistelmä Jukka Antilan ja Timo Mäkelän artikkelista TM 16/03, s. 78-88)