Kun autossa katto on korkealla, mahtuu kyytiin isommankin talvipäähineen omistaja. Karvalakkimallin käsite on siis saanut uuden merkityksen. Toisin sanoen, TM-Talvivertailun teemana ovat tällä kertaa pienet tila-autot. Mistä aineksista ne on tehty, ja onko niistä talviautoiksi?

* Citroën Xsara Picasso 1,8i 16v SX * Daewoo Tacuma 2,0 CDX * Ford Focus C-MAX 1,8i 88kW Trend * Honda Stream 1,7i LS<br><li>Hyundai Matrix 1,8 GLS * Mazda Premacy 1,8 Exclusive * Mitsubishi Space Star 1,6 Family * Nissan Almera Tino 1,8 Visia * Opel Zafira 1,8i Comfort Plus * Renault Scénic 2,0 16V Confort * Volkswagen Touran 1,6 Firstline

Hyvä tapa aloittaa talvitesti on ajaa autoilla Suomen halki. Matkalla näyttäytyy koko täkäläisen talvikelin kirjo: ruuhka-Suomen suolatut ja urille kuluneet moottoritiet, kuuraiset valtatiet, jäähän kuluneet ajourat sekä Lapin polanteiset ja tiekarhun urittamat, lähes autiot taipaleet. Kaikkea löytyy niin tien kuin sään suhteen.

Parhaaksi kokonaisuudeksi talvisessa maantieajossa osoittautui Opel Zafira. Seuraavan ryhmän muodostavat Citroën ja Volkswagen, joskin eri syistä. Kesäolosuhteissa Ford Focus C-MAX saisi ilman kahta kysymystä kiitettävän arvosanan, mutta nyt nousee esiin pari epämiellyttävää piirrettä.Myös Renault Scénic tuntuu positiivisessa mielessä massiiviselta muistuttaen siinä mielessä enemmän edellä mainittuja saksalaisia kuin toista ranskalaismerkkiä. Tasaisen keskiryhmän muodostavat Hyundai, Mazda, Mitsubishi ja Nissan. Mitsubishissa sekä on että ei ole uraherkkyyttä. Jäljellä on kaksi autoa, joissa ominaisuudet talviseen ajoon jäävät edellisiä heikommiksi. Daewoossa pääongelma on ohjaus, jonka keskialueella on vanhanaikaisen tuntuinen, laaja tunnoton ja keskittämätön vyöhyke. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Hondaa moititaan kehnosta ohjaustunnosta. Hondassa myös korostuu monien etuvetoisten autojen ongelma.

Ajokokeissa pääpaino oli jälleen kerran hallittavuudessa ja sitä kautta turvallisuudessa, mutta eräissä kokeissa mitattiin myös suoritusaika ja nopeus. Lopputulos lukuisten ajokokeiden jälkeen on, että Volkswagen sai hallittavuudesta ainoana arvosanan 10. Jaetulle toiselle sijalle ylsivät Citroën ja Opel. Daewoo paransi asemiaan eri jarrutustilanteissa napsimalla kiitettäviä arvosanoja jokaisesta kokeesta. Fordin parhaita puolia ovat erinomainen ohjaus ja jarrut. Mazdan luistonestojärjestelmä auttaa etenemistä mallikkaasti. Mitsubishi kuuluu hallittavuudeltaan ehkä luontevimmin kahdeksikkokerhoon – monilta ominaisuuksiltaan se on tasaisen yllätyksetön. Nissanin luonteesta ei alkuun voinut olla varma, mutta siihen liittyi määrätty johdonmukaisuus.

Renaultin ohjaus ei sovi talviajoon kovinkaan hyvin. Renault on luonteeltaan hieman yliohjaava.

Hondan suurin pulma on etupyörien heikko pito. Auto ohjautuu haluttomasti, eikä vetopidossakaan ole kehumista. Hyundain käytöstä leimaa epäjohdonmukaisuus. Vaikka Matrixia voi moittia myös ohuesta vetopidosta, niin mutkamäessä ja kiihdytyksessä lumella Hyundai sai kuitenkin kiitettävät arvosanat.

Etenemiskykyä tarkastelimme tekemällä liikkeellelähtö- ja mäennousukokeita lumipintaisissa testimäissä, ajamalla mutkaista ylämäkeä sekä kiihdyttäen lumipolanteella paikaltaan lähtien 60 km/h:n nopeuteen. Erilaisia luistonrajoitusjärjestelmiä oli viidessä autossa.

VW:n valttina mäennousussa on elektroninen EDS-tasauslukitus, jonka ansiosta Touran etenee, kunhan jommallakummalla etupyöristä on riittävästi pitoa. Renaultin sähkötoimista seisontajarrua voi käyttää apuna mäkilähdössä, koska se vapautuu itsekseen. Mazdan kaasupoljin toimii aluksi äkkinäisesti, mutta muuten se on vertailuryhmän tunnokkain. Citroënin kytkin on Mazdaan verrattuna pehmeä, mutta kaasussa on viivettä ja tunnottomuutta.Myös Daewoon ja Hyundain kohdalla moitteet kohdistuvat kaasupolkimeen.

Fordilla ja Nissanilla pääsee kohtuullisesti liikkeelle, mutta niiden vetopito karkaa yllättäen. Opelin kuljettajan ei sovi ahnehtia kytkimennoston ja hieman ongelmallisen kaasupolkimen kanssa, sillä etujousitus päästää helposti pyörät sutaisemaan eikä luistonestosta yllättäen olekaan apua. Liikkeellelähtö on hankalinta Hondalla ja Mitsubishilla. Mutkamäessä ja suorassa kiihdytyksessä lumipolanteella Citroën näyttää muille, mitä hyvä vetopito tarkoittaa. Mazdan nopeus riippuu siitä, käytetäänkö luistonrajoitusta vai ei. Renaultin kaasun annostelu on vaikeaa, joten kierrokset ryntäilevät helposti, jos vetoluistonrajoituksen kytkee pois päältä. Hyundaille kellotettiin aika vain ylimääräistä sutimista välttäen. Kaasua lisättiin pidon mukaan, koska luistonrajoitus ei tuntunut toimivan loogisesti. Volkswagenin kiihtyminen on eleetöntä, ja onnistuneella lähdöllä pääsee lähes samaan aikaan kuin järjestelmien kanssa, koska voimaa ei ole liikaa. Opelin etujousitus päästää lähdössä helposti etupyörät hypähtämään ja pito pyrkii karkaamaan. Daewoon etupyörien pito on heikkoa ykkösvaihteella, ja kakkosellakin pitoa on haettava kaasulla, jonka voi avata vasta melko myöhään. Fordin, Hondan, Mitsubishin ja Nissanin etupää vaikuttaa liukkaalta, minkä vuoksi kaasun kanssa saa olla tarkkana.

Poljintuntumia tarkastelimme jarruttamalla varovasti lumipintaisella tiellä, jossa oli myös juuri hiekoitettuja kohtia. Jarrutusmatkat mittasimme täysjarrutuksena 60 km/h:n alkuvauhdista kovaksi tampatulla lumipolanteella. Tulos on lukuisten jarrutusten keskiarvo. Fordin jarrupoljin on sopivan pehmeä, ja siinä on erittäin hyvä tunto. Fordille mittasimme lisäksi VW:n kanssa lyhyimmän jarrutusmatkan. Nissan pysähtyy eleettömästi lyhyellä matkalla. Daewoon, Hyundain ja Mitsubishin polkimessa on ennen ABS:ää hyvä Ford-tyylinen tunto. Mazdan kuljettajalla on edellisiä hieman huonommat mahdollisuudet tunnustella kitkan tasoa poljintunnon puutteiden vuoksi. Opel pysähtyy kiitettävästi, ja polkimessa on selkeä tunto. Renaultin jarrutuntumat ovat hyvin lähellä VW:tä polkimen ja äänien osalta, mutta pysähtymismatka on selvästi pidempi. Citroënin ja Hondan jarrutusmatkat ovat ryhmän pisimmät.

Talvi vaikeuttaa monin tavoin autoilijan elämää. Sen lisäksi, että tiet ovat liukkaita ja auto on kylmä ja kankea, talvi tuntuu kasvavan kulutuksen myötä myös lompakossa. Kulutukset mitattiin päästömittauksen yhteydessä laboratorio-olosuhteissa saman tarkan ajo-ohjelman mukaan. Tulosten arvostelussa pääpaino oli kulutuksen litramääräisessä kasvussa, sillä tämänkertainen autoryhmä kilpailee suoraan keskenään. Vähiten kylmä lisäsi Opelin kulutusta, 2,5 l/100 km, mikä vastaa vajaan neljänneksen kasvua. Suurin vaikutus pakkasella oli Mazdan kulutukseen, joka kasvoi 5,7 litraa eli yli 60 prosenttia. Pienimmät kulutusarvot esitti Mitsubishi niin kylmänä kuin lämpimänä.

Päästömittaukset suoritti jälleen VTT Prosessit-yksikön Moottorit ja ajoneuvot -tutkimusryhmä. Sillä on pitkät perinteet nimenomaan kylmäpäästöjen tutkimisessa, ja mainetta on alalta kertynyt maailmanlaajuisestikin.Tämän vuoden talvitestin päästöjen arviointi on tehty samoin perustein kuin viime vuonnakin lähtien kylmänormin vaatimuksista. Selkeä pääpaino arvioinnissa on ollut häkä- ja hiilivetypäästöissä. Kylmänormissa ilman raja-arvoa olevien typen oksidien päästöt on huomioitu arvostelussa pienemmällä painoarvolla. Viime vuonna vain yhden auton hiilivetypäästöt ylittivät raja-arvon, mutta tänä vuonna tilanne oli yllättäen huonompi, kun kaksi autoa reputti kokeen. Mazdan häkäpäästöt ylittivät rajan vain lievästi, mutta Daewoo tuotti sekä häkää että hiilivetyjä reilusti liikaa.

Tämänkertaisessa talvivertailussa tehtiin neljä lämmityslaitekoetta, kaksi maantieolosuhteissa ja kaksi simuloidussa taajama-ajossa. Kovin mainittaviin pakkaslukemiin ei ”iso termostaatti” testimme aikana laskenut, mutta toisaalta lämpötila pysyi kiitettävän tasaisena, joten eri kokeiden tulokset täydensivät toisiaan. Testiemme mukaan korealainen lämmityslaiteosaaminen on varsin vaihtelevaa – sekä testin paras että huonoin lämmityslaite tulevat samasta maasta. Hyundai lämpeni koko joukosta nopeimmin, ja laitetta on helppo käyttää. Myös Daewoossa lämmityslaitteen käyttö on helppoa, mutta se ei juuri lämmitä. Nissan, Opel ja Renault arvioitiin tasavahvasti toiseksi parhaiksi. Seuraavan ryhmän muodostavat Ford, Mitsubishi ja Volkswagen, joissa käyttö on kyllä helppoa, mutta lämpiämisnopeus ei yhdessäkään yltänyt parhaiden tasolle. Mazdan lämmityslaite on korkeintaan tyydyttävä. Haaleaa Daewoota vain hieman paremmin menestyivät Citroën ja Honda.

TM:n mittaamat valokuviot edustavat kunkin auton parasta mahdollista tulosta. Mittauksissa polttimot ja valaisimet ovat uusia sekä puhtaita ja suuntaus on säädetty täsmällisesti kohdalleen..

Tässäkin vertailuryhmässä suuntausvirheitä esiintyi. Omaa karua kieltään valmistajien suhtautumisesta perheautoilun turvallisuuteen kertoo se, että parhaat valot ovat ryhmän vanhimmassa mallissa eli Opel Zafirassa. Uudemmista tietä parhaiten valaisevat Nissan, VW ja Renault. Hondankin lähivaloilla pärjäilee, mutta kaukovalot ovat edellisiä selvästi heikommat. Fordin edessä valoa riittää melko leveälle, mutta nykyisessä perus-Focuksessa lähivalokantama on aivan eri tasoa. Mitsubishin heikko lähivalo on kapea ja erityishuomio kiinnittyy sen kaukovaloissa esiintyviin läiskiin. Daewoon lähivaloissa on hyvä kantamapiikki, mutta keila on erittäin kapea ja silminnähdenkin sävyltään kelmeä. Pimeällä suolatulla tiellä matka käy rasittavaksi Daewoon lisäksi Hyundailla. Myös Citroën kärsii valonpesimien puutteesta. Mazdassa ja Mitsubishissa sentään on pesurit, vaikka valotehollaan ne eivät häikäisekään.

Valomuisti kuuluu jokaisen varustukseen. Selkeästi alennetulla jännitteellä ne toimivat Fordissa ja VW:ssä. Kaikkien ajovalojen korkeussäästö toimii myös päivävaloilla. Säätimen valaistus on täysin unohdettu Mitsubishissa ja Nissanissa. VW:ssä säätö ei vaikuta kaukovalojen suuntautumiseen.

Tila-autojen ison tuulilasin pilarit on useimmissa vahvistettu erillisellä pystytolpalla. Toteutus aiheuttaa helposti katveen etuviistoon. Opelissa haitta on muita merkittävämpi. Citroënissa on kaksi täyspitkää mutta siroa pilaria, kun taas Mitsubishi, Nissan ja Renault ovat toteuttaneet tämän kohdan perinteisesti yhdellä tolpalla.

Sähkölämmittimien toimintaa tutkimme subjektiivisten arvioiden ohella perinteisesti myös lämpökameralla. Takalasinlämmittimissä ei havaittu suurempia yllätyksiä vastusten kattavuuden suhteen. Mazda oli ainoa, jossa lasin yläreunasta pieni kaistale jäi lämmitetyn alueen ulkopuolelle. Lämpenemisnopeuksissa oli sitten hieman enemmän hajontaa. Suuremmat lämmitystehoerot mitattiin kuitenkin sivupeilien lämmittimistä. Takalasin lämmittimien kytkimet on kaikissa autoissa sijoitettu hyvin näkyville. Istuinlämmittimien kytkimet eivät ole yhtä helppokäyttöisiä. Erityisesti Citroënissa ja Hondassa ne sijaitsevat hankalassa paikassa. Myöskään Renaultin ratkaisu sijoittaa kytkimet istuinosan etunurkkaan ei ole kovin hyvä. Kytkimien valaisun puute aiheuttaa talviaamuna turhaa hapuilua Mazdassa ja Nissanissa.

Lämmityselementtien sijoittelu penkkeihin alkaa olla enimmäkseen hyvää tasoa. Muutama poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Tästä esimerkkinä käy Honda, jossa vain istuinosa lämpeni. Toista päätä asteikolla edustaa Volkswagen, jossa käytännössä koko istuinala on vastusten kattama. Kaikki eri mittaukset huomioiden Volkswagen arvioitiin joukon parhaaksi. Sen saavuttamasta tasosta on aika vaikea parantaa. Hyvä kakkonen on Ford. Kolmas sija jakautuukin sitten viiden auton, Citroënin, Hyundain, Nissanin, Opelin ja Renaultin kesken. Daewoon, Mazdan, Hondan ja Mitsubishin lämmittimet arvioitiin heikoimmiksi, mutta silti kokonaisuudessaan tyydyttäviksi.

Yleisesti ottaen vertailuryhmämme autojen vakiovarustus on yllättävän heikolla tasolla. Kokonaisuutena parhaan talvivarustuksen tarjoaa Volkswagen. Renault ja Ford jakavat kakkossijan, vaikka kummastakin erilaista pientä puuttuukin. Citroën, Mazda, Nissan ja Opel pärjäävät nekin kohtuullisesti.Loppuryhmä eli Honda, Mitsubishi ja molemmat korealaiset ovatkin sitten varsin surullisella tasolla.

Tavallisesti TM:n talvitesteissä ei puututa autojen tiloihin, mutta tämänkertaisessa ryhmässä ne ovat niin merkittävä ostoperuste, että lyhyelle katsaukselle on perusteensa. Tilaosioiden pisteitä ei kuitenkaan ole huomioitu varsinaisissa testituloksissa. Tiloiltaan ryhmän kärkeen nousevat Opel ja Volkswagen. Ryhmän parhaat takatilat ovat VW Touranissa. Kaikki kolme erillisistuinta ovat keskenään samassa tasossa, ja leveys riittää harteikkaillekin matkustajille. Pronssia tilakilvassa saa Citroën Xsara Picasso. Fordissa kuljettajalla on tämän porukan parhaat olot, eikä kyyditettävillekään jää suurempaa valittamista. Mazda Premacy on tilavampi kuin ulkoa katsoen uskoisi. Renault Scénic on sisätiloiltaan yllättävän matala, mutta pääntilaa on tarpeeksi aikuisillekin. Takana etäisyyssäädettävät erillisistuimet ovat ryhdikkäät. Hondan etutilat ovat ryhmän kehnoimmat – erityisesti etumatkustajan jalat ovat heikoilla – mutta taakse mahtuu kaksi pitkäselkäistäkin aikuista. Daewoon takapenkillä istutaan todella alhaalla, eivätkä erillisistuimet anna minkäänlaista tukea, mitä liukas nahkaverhoilu vielä korostaa. Nissanin etutilat ovat muuten miellyttävän väljät, mutta kartturi kärsii Hondan tavoin kehnoista jalkatiloista. Joukon häntäpäästä löytyvä Hyundai on tiloiltaan odotettua pienempi varsinkin leveyssuunnassa. Mitsubishi kärsii tila-arvostelussa pienestä koostaan. Viidelle matkustajalle tulee Space Starissa auttamattoman ahdasta.

Eniten tavaraa nielevät odotetusti VW ja Opel. Vaikuttava 610 litraa viiden ihmisen lisäksi on kuitenkin hieman epärealistinen. Käytännössä kärkikaksikko on melko lailla tasoissa Mazdan (480 litraa) ja Citroënin (470) kanssa. Kauas eivät jää muutkaan – sekä Honda, Nissan että Renault yltävät penkit etuasennossaan muhkeaan 490 litraan. Noin 450 tavaralitran lisäksi mukaan mahtuvat vielä matkustajatkin. Ford kirjaa itselleen niin ikään samat litrat. Hännille jäävät korealaiset ja Mitsubishi.

Pienten tila-autojen talvitestin lopputulos alkoi hahmottua testin kuluessa. Eurooppalaismerkit nousivat Citroënia lukuun ottamatta parhaimmistoon, ja muut joutuivat eri syistä tyytymään huonompiin sijoituksiin. Lopulta erot parhaimpien ja heikoimpien välillä venyivät suuriksi, jopa suuremmiksi kuin hintaerojen perusteella voisi edellyttää. Voitto meni jakoon, ja sekä Opel että Volkswagen ylsivät nipin napin viiden tähden kerhoon.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen, Hannu Ahosen, Jani Kajanderin, Jari Pitkäjärven ja Jarmo Sukavan artikkelista TM 3 / 04, s. 10 – 37)