Tiedeartikkelien loppuun listataan luettelo tutkimuksessa käytetyistä lähteistä ja viittauksista. Lähdeviittaukset edesauttavat tieteen läpinäkyvyyttä ja helpottavat tiedon etsintää – paitsi silloin, kun lähdeluettelossa mainittua artikkelia tuntuu olevan mahdoton löytää.

Näin kävi Leidenin yliopiston tilastotieteilijä Pieter Kroonenbergille, joka törmäsi omaa tutkimustaan kirjoittaessaan artikkeliin, joka ohjeistaa tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen. Se oli listattu esimerkiksi erään tiedejulkaisun julkaisuohjeissa:

• Van der Geer, J., Hanraads, J.A.J., Lupton, R.A., 2000. The art of writing a scientific article. J Sci. Commun. 163 (2) 51–59. [The journal name can also be found with its full title Journal of Science Communications]

Kroonenberg olisi varmasti vain kohauttanut olkiaan, ellei miehen entistä kollegaa John Van de Geeriä oltaisi mainittu artikkelin kirjoittajissa – vaikkakin väärin kirjoitettuna.

”Miksi kokeelliseen psykologiaan erikoistunut tutkija kirjoittaisi ohjeita tiedeartikkelien kirjoittamiseen?” Kroonenberg pohtii blogikirjoituksessaan.

Myös viittauksessa mainittu tieteellinen julkaisu oli väärinkirjoitettu. Kroonenberg halusi etsiä artikkelin käsiinsä, mutta huomasi tehtävän olevan haasteellinen – aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Mysteeriä syvensi edelleen se, että lähdeviittauksessa mainittu väärinkirjoitettu tiedejulkaisu oli perustettu vasta vuonna 2002. Artikkeli oli kuitenkin ”julkaistu” jo vuonna 2000.

Huomattavan selvittelyprosessin jälkeen Kroonenberg tuli siihen tulokseen, että ”The art of writing a science article” oli todella juuri sitä, miltä se vaikuttikin: umpikuja.

”Kaikessa lyhykäisyydessään artikkeli oli todellisuudessa keksitty. ”Haamuviittaus”, joka oltiin kehitetty puhtaasti esittämään Elsevierin (joka on maailman suurin tieteellisten julkaisujen kustantamo) toiveita lähdeviittausten muodosta ja rakenteesta.”

Mysteeriä selvittäessään Kroonenberg löysi tiedejulkaisutietokanta Web of Sciencesta nelisensataa tieteellistä tutkimusta, joiden lähteviittauksissa mainittiin tämä haamuartikkeli. Googlen Scholar-tietokanta palautti tätäkin enemmän hakutuloksia.

Vaikka suurin osa ”The art of writing a science articlen” lähdeviittauksissaan maininneet tutkimukset olivat laadultaan välttäviä ja peräisin kehittyvistä maista, on lapsus ohittanut myös useiden arvostettujen tiedejulkaisujen arvioijien suurennuslasin.

Tarinan kokonaisuudessaan voit lukea täältä.