Saksalaisen Freiburg im Breisgaun kaupungissa sijaitsevan Albert-Ludwigs-Universität Freiburg -yliopiston tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos vaikutti vahvasti saksalaisten Yhdysvaltoihin kohdistuneeseen maahanmuuttoon 1800-luvulla.

Tutkimus julkistettiin Climate of the Past -tiedejulkaisussa. Siitä uutisoi EurekAlert-sivusto.

Tutkijat toivovat, että heidän tutkimuksensa toisi useita maahanmuuttoon vaikuttavia tekijöitä paremmin näkyville osana historiaa. Tutkijaryhmä toivoo myös, että ihmiset ymmärtäisivät sen, kuinka iso liikkeellepanija ilmasto voi olla massamuuttovirroissa. Kuten lukuisissa tutkimuksissa on todettu, tulevaisuuden ilmastonmuutoksen odotetaan laukaisevan suuria muuttoliikkeitä.

1800-luvun aikana yli viisi miljoonaa saksalaista lähti kotikonnuiltaan paremman elämän perässä kohti Yhdysvaltoja. Kuten muissakin osissa Eurooppaa ja muuta maailma, 1800-luku oli sotaisaa, katovuosien ja köyhyyden täyttämää sekä ilmaston kannalta epätavallista aikaa.

Vuosina 1836-1914 yli 30 miljoonaa eurooppalaista jätti kotimantereensa taakseen ja suuntasi Yhdysvaltoihin. Amerikan Yhdysvaltojen katsottiin olevan taloudellisesti lupaava ja uusia mahdollisuuksia tarjoava maa.

1800-luvun alku- ja keskiosa osuvat noin 400 vuotta vallinneen pikkujääkauden loppuun. Pikkujääkaudella tarkoitetaan maapallolla esiintynyttä keskimäärin kylmempää ilmastojaksoa.

Vuosisadan aikana esimerkiksi Alppien jäätikkö eteni. Sadan vuoden aikana Keski-Eurooppaa kohtasivat useat kylmät talvet ja kesät. Äärimmäisiltä sääilmiöiltä ei vältytty.

Tutkijat kävivät läpi Saksan 1800-luvun maastamuutto- ja säätilastoja, väestödataa, sadonkorjuutietoja sekä viljan hintatietoja. He keskittyivät etenkin nykyisen Baden-Württembergin osavaltion lukuihin. Merkittävän suuri osa Yhdysvaltoihin lähteneistä saksalaisista lähti juuri kyseiseltä Lounais-Saksan maaseutualueelta.

Tutkijaryhmä lähti tutkimuksissaan siitä liikkeelle, että he tunnistivat suurimmat muuttoliikkeet. Tämän jälkeen he tarkastelivat sitä, mikä alueellinen ilmastollinen oikku vaikutti mihinkin muuttoliikkeeseen.

”Huomasimme, että ilmasto selittää epäsuorasti yli 20-30 prosenttia Lounais-Saksan maastamuutosta Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla”, kertoi tutkimusta johtanut Freiburgin yliopiston professori, Rüdiger Glaser yliopiston lehdistötiedotteessa.

Tutkijat löysivät ilmaston ja 1800-luvun Lounais-Saksan muuttoliikkeiden enemmistön väliltä yhteyden.

”Ketjureaktion vaikutukset ovat selvät: huonot sääolosuhteet johtavat vähäisiin satoihin nostaen viljan hintaa ja tätä kautta maastamuuttoon”, Glaser jatkoi.

Ensimmäinen suuri muuttoliike viidestä suurimmasta ”aallosta” oli seurausta Indonesian Tambora-tulivuoren purkauksesta keväällä 1815. Purkauksesta ilmakehään nousseet purkaustuotteet aiheuttivat niin sanotun kesättömän vuoden vuonna 1816. Kyseisenä katovuotena esiintyi suurta nälänhätää. Lämpötilat jatkoivat tippumistaan rajusti muutaman vuoden aikana ympäri pikkujääkautista maapalloa.

Toinen suuren muuttoliikkeen vuosi oli 1846, jolloin erittäin kuuma ja kuiva kesä johtivat huonoon satoon ja korkeaan ruoan hintaan.

Kahdessa aiemmin mainitussa muuttoliikkeessä pohjimmaisena syynä oli nimenomaan ilmasto, kun kolmessa muussa taas ei.

Tutkimus osoitti, että ilmasto ei ollut suurimpana syypäänä kaikista suurimmassa muuttoliikkeessä vuosina 1850-1855. Noina vuosina sääolot ja huonot sadot eivät yksinään vaikuttaneet ruoan hinnan nousuun.

Vuosina 1853-1856 sodittu Krimin sota sai Ranskan sulkemaan kokonaan ruokavientinsä, mikä asetti Saksan maatalouden hankalaan tilanteeseen viennin kannalta. Tuolloin myös Baden-Württembergin viranomaiset maksoivat köyhälistölle maastamuuton estääkseen mahdollisen kansannousun ja säästääkseen sosiaalihuollon varoja.

”1800-luvun muuttoliike oli monimutkainen prosessi, johon vaikuttivat monet asiat. Taloudellisten näkymien puute, sosiaalinen paine, väestönkehitys, uskonnolliset sekä poliittiset kiistat, sodankäynti, perhesiteet sekä maastamuuton edistäminen eri tahojen kontolta saivat ihmiset tekemään päätöksen kotimaasta lähtemisestä”, tiivisti Rüdiger Glaser Euroopan geotieteiden liiton lehdistötiedotteessa.

”Näemme kuitenkin, että ilmasto oli merkittävä tekijä.”