Vuonna 1977 kuusi Pohjoismaita edustavaa Vuoden Auto -tuomariston jäsentä päätti, että ehdokkaina olevia autoja on pakko päästä koeajamaan samoissa olosuhteissa.

Projektin vetäjäksi nousi tanskalaisjäsen Rogers Søgaard. He kokosivat joukon autoja Jyllannin pohjoisosaan. Muutaman vuoden kuluessa tapahtuma paisui niin, että tarvittiin isommat majoitus- ja pysäköintitilat.

Paikaksi valikoitui hotelli Tannishus Jyllannin pohjoisrannikolla Tverstedtissä, 35 kilometriä Skagenista länteen.

 

Yhä edelleen pohjoismaiset tuomarit kokoontuvat samaan paikkaan joka syys- tai lokakuussa ja keräävät paikalle mahdollisimman suuren osan ehdokasautoja, mielellään useampina versioina.

Tapahtuma on avoin koko Vuoden Auto -tuomaristolle, ja tänä vuonna paikalla oli 22 tuomaria 16 maasta. Etäisimmät vieraat tulivat Kreikasta ja Turkista. Lisäksi useimmilla tuomareilla on mukanaan ainakin yksi avustaja ja valokuvaaja, sillä ehdokkaiden koeajojen lisäksi paikalla on mahdollisuus tehdä monenlaisia artikkeleita uutuusautoista.

Paikalle saapuu myös merkittävä joukko valmistajien ja maahantuojien edustajia ja mekaanikkoja. Tänä vuonna paikalla oli samanaikaisesti yli 170 henkeä.

Vuoden Auto 2018 -ehdokkaiden lopullista listaa ei vielä ole vahvistettu, mutta listalla on noin 40 autoa. Pois jäänevät periaatteessa ehdokaskelpoiset eksoottiset mallit kuten Bentley Continental GT, Ferrari 812 Superfast tai McLaren 720S. Sääntöjen mukaan valtaosalla tuomareista on nimittäin oltava mahdollisuus koeajaa ehdokkaita riittävästi.

Aikataulusyistä Tannistestistä jäi uupumaan muutama uutuus, tärkeimpänä vasta aivan testin alla julkistettu Volvo XC40.

Vuoden Auto

⬛ Vuonna 2018 valitaan 55. Vuoden Auto. Car of the Year on automaailman vanhin ja arvostetuin journalistinen palkinto, joka myönnetään yhdelle uudelle automallille. Valinnassa arvioidaan auton kaikkia malliversioita kokonaisuutena, suhteuttaen ne omiin kilpailijaryhmiinsä.

Tärkeimpänä arvioidaan paljonko auto tarjoaa vastinetta hinnalleen. Myös uuden teknologian käyttöönottoa painotetaan. Muut kriteerit ovat muotoilu, mukavuus, turvallisuus, taloudellisuus, ajo-ominaisuudet, suorituskyky, käytännöllisyys, ympäristöystävällisyys, ajamisen ilo ja hinta.

Päästäkseen ehdolle automallin on oltava ainakin periaatteessa täysin uusi.

Ehdokaskelpoisuuden edellytyksenä on, että auto on myynnissä vähintään viidessä Euroopan maassa valintavuoden loppuun mennessä. Käytännössä auton on oltava hinnoiteltu ja tilattavissa jälleenmyyjältä.

Juryyn eli valintaraatiin kuuluu 60 kokenutta eurooppalaista autoalan toimittajaa, jotka edustavat 23 maata. Raadin presidentti on ensi helmikuuhun asti ruotsalainen Håkan Matson. Hän jää sääntöjen mukaisesti pois sinä vuonna, jona täyttää 65. Suomea edustaa allekirjoittanut.

Lopullinen ehdokaslista vahvistetaan marraskuussa, ja tästä joukosta raadin jäsenet äänestävät omaa seitsemää suosikkiaan loppukilpailuun. Nämä ”lyhyelle listalle” pääsevät autot julkistetaan 27.11. Ennen lopullista valintaa raati kokoontuu vielä 19.–20. helmikuuta Pariisin lähelle, Mortefontainen testiradalle vertaamaan finalisteja ja pitämään vuosikokouksensa.

Jokaisella raadin jäsenellä on 25 ääntä. Ne pitää jakaa vähintään viidelle autolle niin, että yksi auto nousee ykköseksi, ja sille saa antaa enintään 10 ääntä. Lopullinen äänestys on tehtävä 2.3. mennessä.

Vuoden Auto 2018 julkistetaan Geneven autonäyttelyn aattona maanantaina 5.3. kello 16 Suomen aikaa alkavassa tilaisuudessa. Tilaisuutta voi seurata suorana lähetyksenä internetissä.

Lisätietoa: www.caroftheyear.org

Sähköautojen vyöry antaa vielä odottaa itseään, mutta monella isolla valmistajalla on käynnissä massiiviset tuotekehitysprojektit, ja jo parin vuoden päästä alkaa hotelli Tannishusissa olla tarvetta pitkälle riville latauspisteitä.

Opel Ampera-e -täyssähköauton piti olla mukana jo tänä vuonna, mutta se ei täytä vaatimusta viidessä Euroopan maassa myynnissä olemisesta. Opelin siirtyminen General Motorsin omistuksesta Groupe PSA:lle aiheutti pieniä komplikaatioita tähän kuvioon, sillä Ampera-e on USA:ssa kehitetyn Chevrolet Boltin eurooppalaisversio.

Tänä vuonna ainoa ladattava malli oli Volvo XC60 T8 -lataushybridi.

Muutoin kalustoa oli paikalla jälleen laidasta laitaan, Kia Picantosta Audi A8:aan.

Käymme pikavauhtia läpi kaikki ehdokkaat. Jokainen voi sitten muodostaa oman mielipiteensä siitä, mitkä seitsemän autoa pitäisi valita äänestyksen toiselle kierrokselle.


Alfa Romeo Stelvio on tehty samalle Giorgio-perusrakenteelle ja pitkälti myös samaan aikaan kuin Giulia. Myös ohjausvälitys on yhtä nopea, eikä auto juuri kallistele, joten ajettavuus on yhtä terävää – ei lainkaan katumaasturimaista. Laatuvaikutelmassa Stelvio kuitenkin häviää saksalaiskilpailijoille. Pian tuleva 375 kilowatin tehoinen Quadrifoglio-versio kiersi Nürburgringin tuotantokatumaastureiden ennätysaikaan 7 minuuttia 51,7 sekuntia. Stelvio QV on vastaavasta Giuliasta poiketen nelivetoinen.

Ajettua: TM 6/17


Audi Q5 valmistetaan Meksikossa, mutta on sisältä, ulkoa ja tekniikaltaan selkeä merkkinsä edustaja. Vaikka olemus on yllätyksetön ja ehkä vähän tylsäkin, kaikki ominaisuudet ovat huippuluokkaa ja kaiken lisäksi erinomaisessa tasapainossa. Suomen tuontiohjelmassa on pelkkiä Quattroja, vaikka valmistuksessa on myös etuvetomalli. Valikoiman huipentaa voimakas SQ5 (260 kW).

Ajettua: TM 23/16, 12/17 (SQ5)


Audi A8 on edustusluokan uusin tulokas ja kerta kaikkiaan vaikuttava auto. Muotoilu ei varsinaisesti tue Audin omaa viestiä siirtymisestä uuteen aikakauteen. Pimeällä koko auton levyinen takavalonauha kyllä näyttää vaikuttavalta. Audin mukaan A8 on maailman ensimmäinen auto, johon saa sellaisia automatisoidun ajamisen järjestelmiä, että kuljettaja voi ottaa kädet ratista ja keskittyä johonkin muuhun. Tosin lainsäädäntö ei vielä missään salli sitä. Muuta huomionarvoista tässä edelleen alumiinirakenteisessa autossa on kaikkiin moottoreihin liittyvä 48 voltin kevythybriditekniikka. A8 on ylevä ajettava ja ihailtavan hiljainen. Kahden kosketusnäytön toiminta on automaailman huippua. Teknisten avujensa johdosta A8 saattaa napata äänestyksessä finaalipaikan.


BMW 5-sarjan ominaisuudet ovat hyvin lähellä viime vuonna osallistunutta pääkilpailijaansa, Mercedes-Benzin E-sarjaa, kuten vaikkapa sivulta 20 alkavasta lataushybridien parivertailusta voi päätellä. Autojen tyyli vain on erilainen. BMW:ssä päällimmäisenä on tuttuun tapaan jämäkkä urheilullisuus. Sedan-mallin tavaratila on pienehkö, mutta tarjolla on myös farmariversio Touring. Malliston kruunaa syksyllä esitelty 441-kilowattinen M5, joka on nyt muuttunut nelivetoiseksi.

Ajettua: TM 11/17 (Touring), 
Koeajo: TM 6/17, Parivertailu (lataushybridi): TM 19/17


BMW X3 on premium-katumaasturiluokan uusin tulokas. Sen koeajoihin pääsemme käsiksi vasta marraskuussa, sillä Tannistestiin uunituore auto ei aivan ehtinyt. Suomeenkin auto saadaan loppusyksyllä. Edeltäjäänsä verrattuna X3 on kasvanut mutta keventynyt. Auto on varmasti hyvä, mutta niin ovat kilpailijatkin, esimerkkeinä Audi Q5 ja Volvo XC60.


Citroën C3 Aircross on kiinnostava ja sopivasti erilainen auto. Se haluaa olla ulkoa katumaasturi ja sisältä tila-auto – ja onnistuu siinä aika hyvin. Mukavuuden korostaminen ilmenee ajotuntumassa, sillä jousitus on C3:n tapaan kilpailijoita pehmeämpi, muttei silti löysä. Noin 4,2-metristen pikkukatumaasturien sarjassa C3 Aircross tarjoaa mukavat takatilat ja luokan kärkeen asettuvan 410-litraisen tavaratilan. Aircrossin uskaltaa veikata nousevan yhdeksi finalisteista.

Ajettua: TM 18/17


Ford Fiesta on tiukasti tulkiten vain perusteellisesti päivitetty malli. Perusrakenne on peritty edeltäjästä, ja muotoilukin on muuttunut ainoastaan hillitysti, mikä toisaalta kertoo vuonna 2009 esitellyn edellisen sukupolven onnistumisesta. Fiesta on hauska ajettava, erityisesti ST Line -versiona. Takapenkki- ja tavaratiloiltaan se sen sijaan häviää esimerkiksi Seat Ibizalle selvästi. Monista kilpailijoista poiketen Fiestan saa edelleen myös kolmiovisena. Niinpä ST-versio uudella mielenkiintoisella 147-kilowattisella kolmisylinterisellä 1,5 litran moottorilla saa arvoisensa kuoret. Kiinnostava on myös jousitukseltaan pari senttiä korotettu viisiovinen Active-versio.

Ajettua: TM 14/17


Honda Civicin uudistuessa lopputulos on yleensä yllätys. Niin nytkin, sillä kymmenes sukupolvi on pidempi, matalampi, leveämpi ja ilmeeltään vihaisempi. Ajettavuus on varsinkin ääritilanteissa mainiota. Uusi kolmisylinterinen moottori ja portaaton automaatti ovat toimiva yhdistelmä. Suurin murhe on kova rengasmelu karkealla asfaltilla. Type R -versio on legenda sarjassaan, ja uusin malli on isoine siipineen melkeinpä pelottavan näköinen. Kaksilitraisen turbomoottorin 235 kilowattia antavat eturenkaille enemmän haastetta kuin koskaan ennen.

Ajettua: TM 5/17, Koeajo: TM 14/17


Hyundai i30 pyrkii miellyttämään mahdollisimman laajaa asiakaskuntaa. Muotoilu on edeltäjää varovaisempi, mutta strategia saattaa toimiakin. Konstailemattoman käyttöauton ominaisuudet ja varustelu riittävät pitkälle. Viisiovista korimallia täydentävät farmari sekä upouusi, viistommalla perällä varustettu Fastback. Eniten tunnetta herättää N-versio, joka on täysiverinen ja ajettavuudeltaan erinomainen GTI-malli.

Ajettua: TM 3/17, 17/17 (Wagon), 
Koeajo: TM 13/17


Hyundai Kona ei vielä aivan ehtinyt Tannistestiin, mutta senkin ratin taakse pääsemme vielä lokakuun aikana. Kannattaa siis seurata TM:n nettipalvelua. Rohkeasti muotoiltu Kona on samaa kokoluokkaa konsernisisarensa Kia Stonicin kanssa, mutta perusrakenne on erilainen. Konan saa 1,6-litraisella turbomoottorilla ja nelivedolla, Stonicia ei. Ensi vuonna on tulossa myös uusi diesel sekä luokkansa ensimmäinen täyssähköversio.


Jaguar E-Pace puuttui vielä Tannistestistä, sillä tuotanto Itävallassa ei ole vielä kunnolla päässyt käyntiin. Hinnastot on kuitenkin jo julkaistu, ja myynti on alkanut. Suomessa E-Pace nähdään tammikuussa ja etuvetoisena lähtöhinta jää alle 39 000 euron. Perusrakenne ja tekniikka ovat pääosin tuttuja Range Rover Evoquesta. Frankfurtin autonäyttelyssä tehdyn koeistunnan perusteella kuljettajan paikka houkuttelee ajamaan. Myös takaistuimella on ulkomittoihin nähden mainiot tilat, ja tavaratila on luokan suurimpia. Kilpailuryhmään kuuluvat esimerkiksi Audi Q3 ja BMW X1.


Jeep Compass on Renegaden ja Cherokeen väliin asettuva 4,4-metrinen, keskivertoa maastokelpoisempi katumaasturi. Perusmalli on vielä etuvetoinen, mutta malliston toista päätä edustaa alennusvaihteella ja isommalla maavaralla varustettu Trailhawk. Tannistestiin Compassia ei autopulan vuoksi saatu, mutta kesällä ajettujen ensituntumien perusteella se on pätevä auto, jonka suurimmat miinukset ovat pintakova jousitus, pienehkö tavaratila ja hieman äänekkäät dieselmoottorit. Suomeen Compassia odotellaan pikapuoliin, ja hinnat alkavat etuvetoisen bensiinimallin vajaasta 32 000 eurosta. Edullisin nelivetodiesel maksaa noin 38 000 euroa.

Ajettua: TM 13/17


Kia Picanto on 3,6-metrinen kulkupeli, joka on kokoisekseen ja hintaisekseen varsin mainio. Sisään mahtuu vaivatta neljä henkeä, ja tavaratilakin on kohtalainen. Myös ajettavuus on luokkansa parhaimmistoa. Mallistoon kuuluu myös yksilitraisella turbomoottorilla varustettu pirteästi väritetty GT-Line sekä Frankfurtin autonäyttelyssä esitelty ja keväällä Suomeen saapuva maasturihenkinen X-Line-versio.

Ajettua: TM 8/17


Kia Rio on uudistunut hieman samaan tapaan kuin Ford Fiesta, sillä ulkoinen tyyli on säilynyt samankaltaisena, vaikka auto onkin uusiutunut tukevasti. Rio on kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus. Se on kevyt ja helppo, mutta tukeva ajaa. Tilaa on tarpeeksi, ja 1,0 T-GDI -moottori sopii kokonaisuuteen oivasti. Tekniikan Maailman koeajossa moitteita saivat pintakova jousitus ja korkea rengasmelu.

Ajettua: TM 5/17, Koeajo: TM 11/17


Kia Stonic perustuu Rioon, mutta on selvästi pirteämmän oloinen katumaasturimainen auto. Se on suunnattu erityisesti Euroopan markkinoille.

Ajettua: TM 13/17, 19/17


Kia Stinger on auto, joka ei ole syntynyt komiteatyönä, vaan aidosta rakkaudesta lajiin. Kian mukaan se on luokassaan ainoa volyymivalmistajan tekemä neliovinen coupé, mutta kilpailijat tulevat premium-sarjasta esimerkiksi Audi A5:n ja BMW 4-sarjan muodossa. Takavetoinen perusrakenne sallii riehakkaan muotoilun, ja tekniikka tukee ulkonäköä. Tehokkaimmassa versiossa on ahdettu 3,3-litrainen V6-moottori (276 kW) ja neliveto. Se maksaa Suomessa liki 75 000 euroa, mutta takavetoisen, dieselmoottorisen mallin saa alle 50 tonnilla.

Ajettua: TM 14/17


Land Rover Discovery on eräänlainen hevostilan vakiovaruste. Se on tilava, monipuolinen, tukeva ajettava maantiellä ja ilmiömäinen etenijä hankalassakin maastossa. Tarvittaessa Discoveryn saa myös seitsenpaikkaisena. Hintahaarukka Suomessa on noin 70–127 tuhatta, ja lisävarusteet päälle, mikä rajoittaa auton yleistymistä. Hienostunutta tosimaasturia kaipaavalle Discovery on kuitenkin varma valinta.

Ajettua: TM 6/17, Koeajo: TM 12/17


Lexus LC on ensimmäinen malli, jossa käytetään Toyotan ja Lexuksen uutta takavetoperusrakennetta. Vapaasti hengittävällä V8:lla liikkuva versio ääntelee komeasti, mutta kuluttaa sen verran, että Suomessa siitä maksetaan pelkkänä autoverona 40 000 euroa enemmän kuin hybridimallista, jossa 3,5 litran V6-moottoria avustaa sähkömoottori. Ajettavuus vastaa voimavaroja ja ulkonäkökin erottuu massasta.

Ajettua: TM 17/17


Mazda CX-5 on merkin keskikokoisen katumaasturin toinen sukupolvi. Ulkomuoto ei ole muuttunut radikaalisti, sillä jo edeltäjä oli muotoiltu onnistuneesti, ja sisätilat olivat väljät. Näitä piirteitä on uutuudessa vahvistettu. Myös ajettavuus on reilassa. Mazda luottaa Skyactiv-tekniikkaansa, jossa bensiinimoottorit ovat ahtamattomia mutta korkeapuristeisia, ja turbodiesel on 2,2-litrainen. Molemmista on kaksi tehoversiota, joista miedommat saa myös etuvetoisina.

Ajettua: TM 7/17, Koeajo: TM 16/17


Mini Countryman on kaikkien aikojen suurin Mini. Mittaa on nyt 4,3 metriä, ja kasvanut koko auttaa erityisesti takamatkustajia. Auto on edelleen hauska ajettava, mutta rengasmelua riittää. Voimalinjoissa on runsaasti valinnanvaraa, sillä viiden perinteisen moottorin ja etu- ja nelivetojen lisäksi tarjolla on lataushybridi.

Ajettua: TM 5/17, 19/17


Mitsubishi Eclipse Cross tulee mallistossa ASX:n ja Outlanderin väliin, ja pääkilpailijaksi on nimetty Nissan Qashqai. Varsinkin takaosastaan omaperäisesti muotoillun auton saa sekä etu- että nelivetoisena. Aluksi tarjolla on vain 1,5-litrainen bensiinimoottori, mutta 2,2 litran diesel seuraa pian. Eclipse Crossissa ei ole kaikilta ominaisuuksiltaan aivan ajan tasalla, mutta yritys on kyllä hyvä.

Ajettua: TM 13/17


Opel Insignia on muuttunut pidemmäksi, matalammaksi, tilavammaksi ja kevyemmäksi. Myös käyttöliittymää on yksinkertaistettu ja moottorit modernisoitu, joten edeltävän sukupolven suurimmat puutteet on laitettu kuntoon. Insignia on erinomainen matkakumppani maantieajossa. Sports Tourer -farmari tarjoaa enemmän tilaa ja käytettävyyttä kuin viisiovinen Grand Sport, myös sähkötoimisen takaluukun. Uuden sukupolven matriisilediajovalot ovat hyvät, mutta parantamisen varaa niissä olisi edelleen.

Ajettua: TM 8/17, 16/17 (Sports Tourer), Koeajo: TM 15/17


Opel Crossland X on sisäisesti sama auto kuin Citroën C3 Aircross, mutta sitä on aisteilla hankala havaita, eikä asiakasta koko asia ehkä kiinnosta. Opel on Citroëniin verrattuna saksalaisemman tuntuinen, vaikka jousitus edelleen sallii kallistelua ja nyökkimistä. Tilankäytöllisesti Crossland on toimiva, ja kolmisylinteriset bensiinimoottorit riittävät hienosti.

Ajettua: TM 12/17, Koeajo: TM 18/17


Opel Grandland X on Vuoden Auto -kisan kolmas Opel ja toinen PSA-yhteistyön tulos. Pinnan alla on nimittäin sama EMP2-perusrakenne kuin Peugeot 3008:ssa ja 5008:ssa. Auto tehdään Peugeotin tehtaalla Ranskan Sochaux’ssa. Myös Grandland kulkee PSA-moottoreiden voimin vaivattomasti. Ajettavuus on jämäkkää ja yllätyksetöntä. Perinteisellä voimalinjalla autoa ei saa nelivetoisena, mutta todennäköisesti parin vuoden päästä on tulossa lataushybridiversio, jossa sähkömoottori vetää takapyöriä.

Ajettua: TM 18/17


Porsche Cayennen kolmas sukupolvi on entistä urheilullisempi. Koeajolle pääsemme vasta myöhemmin, sillä auto esiteltiin virallisesti Frankfurtin autonäyttelyssä. Auto on hieman keventynyt, mikä yhdessä kasvaneiden tehojen kanssa parantaa suorituskykyä entisestään. Cayennen saa nyt ensi kertaa myös nelipyöräohjauksella.


Range Rover Velar on häpeämättömän tyylikäs ja jopa röyhkeästi muotoiltu iso ja ylellinen katumaasturi. Se asettuu Range-mallistossa Evoquen ja Sportin väliin jäävään aukkoon. Auto kulkee nelisylinterisellä D240-dieselilläkin hyvin, mutta sopivin moottori on D300 eli kolmilitrainen V6-diesel. Kahteen päällekkäiseen kosketusnäyttöön vahvasti pohjaava käyttöliittymä on tyylikäs, muttei käyttömukavuudeltaan täydellinen. Suomessa Velarin hinnat asettuvat noin 78 ja 143 tuhannen väliin – siis ilman pakollisia lisävarusteita.

Ajettua: TM 15/17


Renault Koleos on perustekniikkansa Nissan X-Trailin kanssa jakava liki 4,7-metrinen katumaasturi. Vahvuuksia ovat väljät tilat ja leppoisa ajettavuus. Moottori on diesel joko 1,6- tai 2,0-litraisena. Suorituskyky voisi olla ripeämpikin, mutta Koleos vaikuttaa kelpo matkakumppanilta. Seuraavassa numerossa pääsemme syvemmälle koeajon muodossa.

Ajettua: TM 15/17


Seat Arona on kompakti ja onnistunut kokonaisuus, ja samalla Volkswagen-konsernin ensimmäinen tämän kokoluokan katumaasturi.

Ajettua: TM 19/17


Seat Ibiza edustaa muotoilultaan merkin eteläeurooppalaista henkeä. Uusi perusrakenne ja yli yhdeksän senttiä edeltäjää pidempi akseliväli takaavat hyvät tilat myös takamatkustajille ja tavaroille. Myös ajettavuudeltaan uusi Ibiza edustaa pikkuautoluokan kärkeä. Todellinen asema suhteessa seitsemään kilpailijaan selviää seuraavan numeromme vertailutestissä.

Ajettua: TM 8/17


Škoda Karoq tulee Yetin seuraajaksi ja on sitä 16 senttiä pidempi. Kodiaqia muistuttavat muodot ovat sopusuhtaiset. Auto on myynnillisesti yksi vuoden tärkeimpiä uutuuksia ja saattaa hyvinkin yltää seitsemän finalistin joukkoon. Lisää faktoja on Volkswagen-konsernin katumaastureista kertovassa jutussamme
 sivuilla 52–55.

Ajettua: TM 19/17


Ssangyong Rextonin uusi sukupolvi pitäisi olla Suomessa vuodenvaihteessa, ja hintoja lupaillaan houkutteleviksi. Iso maasturi on omimmassa elementissään raskaan perävaunun vedossa, ellei veturilta kaivata erityisiä imagovoittoja. Rextonin saa myös seitsenpaikkaisena.


Subaru XV ja IMPREZA ovat ehdokaslistalla eri malleina, mutta yhtä hyvin ne voisi käsitellä rinnakkaismalleina. Molemmissa on sama uusi Global-perusrakenne, joka tuo mukanaan jäykemmän korirakenteen ja paremmat sisätilat. Ajotuntumaltaan Impreza on varsin kova. XV on pidemmän joustovaransa ansiosta vähän pehmeämpi, muttei vielä mukava. Samalla tulee lisää maavaraa. Molemmat ovat aina nelivetoisia.

Ajettua: TM 19/17 (Subaru XV)


Suzuki Ignis on ulkoisia mittojaan suurempi kokonaisuus. Sitä tuodaan Suomeen vain nelivetomallina, joka on tässä kokoluokassa harvinaisuus. Hintaa on runsaat 15 000 euroa. Sisällä on asialliset tilat neljälle hengelle, ja takaistuimen kaksiosaisella etäisyyssäädöllä on helppo muokata tavaratilan kokoa. Matala hinta tarkoittaa yksinkertaista tekniikkaa: neliveto on toteutettu viskokytkimellä, ja takana on jo harvinaiseksi käynyt jäykkä akseli. Ajettavuus arvioitiin koeajossamme kelvolliseksi.

Koeajo: TM 17/17


Suzuki Swift on kutistunut edeltäjäänsä verrattuna jopa parilla sentillä, mutta sisätilat ovat luokkansa paremmasta päästä. Myös Swiftistä on päätetty tuoda maahan vain nelivetomallia, vaikka valmistuksessa on kahdeksan eri versiota. Suzukille ominainen tunnusmerkki on tahmea ohjauksen keskialue. Kokonaisuus on konstailematon ja toimiva, muttei hengetön. Myös Swift on mukana ensi numeron pikkuautovertailussa.

Ajettua: TM 7/17


Volkswagen Polo on Seat Ibizan rinnakkaismalli, mutta muodoltaan konservatiivisempi ja varustelumahdollisuuksiltaan monipuolisempi. Paljon parempia tiloja tai ajettavuutta ei tässä luokassa kohtaa. Huippumalliksi on esitelty 147-kilowattinen GTI. Seuraavan numeron vertailuun Polo ei ehtinyt, sillä ensimmäiset autot tulivat maahan vasta lokakuussa. Saa nähdä yltääkö uusi Polo Vuoden Autoksi kuten edeltäjänsä vuonna 2010.

Ajettua: TM 16/17


Volkswagen T-Roc on konsernin kolmas katumaasturiuutuus, joista kerromme sivulta 52 alkaen. T-Roc on osapuilleen Golfin kokoinen auto, jonka muodot ovat pykälää modernimmat kuin Volkswagenissa tyypillisesti.

Ajettua: TM 19/17


Volkswagen Arteon korvaa CC:n ja valmistajan mukaan myös edesmenneen Phaeton-edustusmallin, mutta se on jo vähän liioittelua. Lähtökohtaisesti Arteon on venytetty ja tyyliltään kohotettu Passat, johon on lisätty takalasin yläreunasta saranoitu takaluukku ja kehyksettömät ovilasit. Arteon on mukavan tilava ja ajettavuudeltaan kiistattoman pätevä auto. Tunnetta se kaipaisi kuitenkin hieman lisää, sillä sisäilme on vähän liiankin lähellä Passatia, ja kaikki toimii kovin eleettömästi. Yleisesti ottaen parantamisen varaa ei kuitenkaan paljon jää.

Ajettua: TM 13/17


Volvo XC40 on yksi kiinnostavimpia niistä autoista, jotka eivät vielä Tannistestiin ehtineet, sillä se julkistettiin Milanossa viikkoa ennen testin alkua. XC40 on ensimmäinen malli, jossa käytetään Geelyn ja Volvon kompakteihin autoihin tarkoitettua CMA-perusrakennetta. Kilpailukentässä ovat esimerkiksi Audi Q3, BMW X1 ja Jaguar E-Pace. Perusmallin eli etuvetoisen D3:n (110 kW) saa alle 40 000 eurolla, mutta se saadaan tuotantoon vasta ensi keväänä.


Volvo XC60 ei häpeile mitään kovien saksalaiskilpailijoidensa rinnalla. Perusrakenne on sama kuin XC90:ssä, mutta muotoilu on nuorekkaampaa. Tilaa on sopivasti ja myös ajopuoli on sellaisessa kunnossa, että XC90:n hankinta tuntuu liioittelulta, ellei tarvitse seitsemää istuinta tai jättimäistä tavaratilaa. Valikoiman tehokkain malli on T8-lataushybridi. D5-versioon tutustuimme perusteellisesti sivulta 44 alkavassa koeajossa.

Ajettua: TM 11/17, Koeajo: TM 19/17