Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kolumni ilmestyy TM:n verkkosivuilla viikottain.

***

Osallistuin autotoimittaja Toni Jalovaaran kanssa Kemin lokaralliin vuonna 1994. Toni toimi kartanlukijana, ja allamme oli A-ryhmän Subaru Justy. Ajokkimme ei ollut järin tehokas, mutta sopi nelivetoisena talviralliin kuin nenä päähän.

Mitään testiä en ennättänyt ajamaan, vaan ensimmäiset tuntumat syntyivät matkalla ensimmäiselle erikoiskokeelle. Kahdella ensimmäisellä erikoiskokeella hain tuntumaa autoon, mutta sitten nostin vauhdin ihan hyväksyttävälle tasolle.

Ilta pimeni nopeasti, joten lähtiessämme EK:lle 4 oli jo pilkkopimeää. Hyvät valot ja luminen tienpinta antoivat hyvän näkyvyyden, ainakin tielle. Ralli oli myös teknisesti ”pimeä ralli”, eli nuotittamaton ralli.

Tulimme suurimmalla vaihteella kaasupohjassa pitkää ja leveätä suoraa, kun havaitsimme edessämme suuren yleisömäärän ja lippusiiman. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että ohjelmaa on luvassa. Olimme molemmat sitä mieltä, että ohjelmanumero sisältää tiukasti vasemmalle kaartuvan mutkan.

Tein täydestä vauhdista rajun vastaheiton, ja auto kääntyi 90 asteen kulmaan. Poikittaisessa luisussa hidastuvuus on piikkirenkailla todella voimakasta, niin kuin tilanne tavallaan vaatikin. Kun nopeus oli laskenut 150:sta 50:een km/h, oli näkymä paljon selkeämpi.

Tie ei kääntynytkään, vaan se jatkui aivan suorana. Vauhtimme oli hidastunut niin paljon, että pystyimme näkemään yleisön ilmeet. Ne olivat riemukkaat. Meitäkin nauratti, muttei ihan heti.

Ajoimme tästä huolimatta luokkavoittoon. Tosin asiaa avitti se, että luokassa ei ollut muita.


Lue myös:

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään