LEHTEMME tietojärjestelmä joutui hiljattain virushyökkäyksen kohteeksi. Tapaus uhkasi viivästyttää edellisen numeromme valmistumista. Vahingoittunut järjestelmä saatiin kuitenkin kuntoon ja lehti tuli ajoissa tilaajilleen. Kuten tiedetään, virukset ovat olleet viime aikoina kiusana monessa muussakin paikassa.

Virusten kehittäjät, hakkerit ja kräkkerit lienevät valtaosaltaan kouluikäisiä lapsia tai nuoria, joilla on tietoteknistä osaamista ja liian paljon aikaa. Valitettavasti heidän haastava harrastuksensa on rikollista toimintaa. Joskus asialla lienevät hyötymistarkoituksessa myös ”oikeat” rikolliset.

Tietotekniikkarikollisuuden ympärille on muodostunut oma alakulttuurinsa, jossa järjestetään murtautumiskilpailuja. Uskotaan, että jokainen ihmisen suunnittelema suoja voidaan kiertää tai murtaa, ja tämä halutaan osoittaa. Kuinkahan moni näihin mittelöihin osallistuva ymmärtää toimintansa seuraukset?

Uusia viruksia syntyy myös silloin, kun Windows-käyttöjärjestelmistä löydetään uusia ”haavoittuvuuksia”, joita hyödyntämällä on mahdollista saada aikaan paljon vahinkoa. Kyseessä on eräänlainen mielenosoitus ohjelmointialan jättiläistä ja Windowsin kehittäjää Microsoftia kohtaan.

Haavoittuvuudet ovat tietoturva-aukkoja, joita tämän päivän yleisin virusmuoto ”mato” käyttää hyväkseen. Madot leviävät sähköpostin välityksellä – myös internetistä ladattavat epämääräiset tiedostot saattavat niitä sisältää. Ensisijaisesti madot lamaannuttavat verkkoliikennettä, mutta ne saattavat myös vahingoittaa aivan tavallista internetiin kytkettyä kotitietokonetta.

Paras tapa suojautua tietomurtoja ja virushyökkäyksiä vastaan on pitää käyttöjärjestelmä ajan tasalla lataamalla siihen kaikki tärkeät korjaukset ja päivitykset. Lisäksi tarvitaan palomuuri- ja virustorjuntaohjelmisto, joita on viimeksi vertailtu lehtemme numerossa TM 3/03.

Valppaus ja terve vainoharhaisuus kannattavat, sillä monet virukset hyödyntävät myös tietokoneiden käyttäjän hyväuskoisuutta.

Martti Merilinna

(Pääkirjoitus TM 15/2003, s. 9)