KOHTA on eletty kokonainen vuosi uuden niin sanotun hands free -lain aikaa. Kyseessähän on tieliikennelain pykälä, joka kieltää auton kuljettajalta matkapuhelimen käytön, jos puhelinta on pidettävä kädessä.

Voi sanoa, että laki on susi. Sitä rikotaan täysin avoimesti. Erityisesti liikenteen ammattilaiset kuten taksi- ja pakettiautokuskit näyttävät kulkevan eturintamassa tai paremmin sanottuna kännykkä korvalla.

Asiassa ei ole ihmettelemistä. Moni joutuu ajamaan vieraalla, esimerkiksi työnantajansa autolla, jossa ei voi olla yksilöllistä kiinteää hands free -asennussarjaa. Eikä omaankaan autoon asenneta sellaista mielellään. Tällöin ainoa taloudellisesti järkevä ratkaisu on johdollinen korvakuuloke, jonka käyttäminen on hankalaa ja joissakin tilanteissa vaarallisempaakin kuin suora matkapuhelimeen puhuminen.

Myös poliisi näyttää liittyneen lain epäilijöihin. Kännykän käyttötapoja ei juuri valvota. Jos poliisista itsestään tuntuu, että laki on epäonnistunut, niin se tuskin motivoi rankaisemaan kansalaisia sen rikkomisesta.

Ruotsi, joka yleensä liikkuu liikenneturvallisuuden eturintamassa, jätti vastaavan lain säätämättä, koska sen valvomista pidettiin mahdottomana. Siellä myös katsottiin, että puhuminen haittaa joka tapauksessa ajamista, olivatpa kädet vapaana tai eivät, ja kuljettajien täytyy tuntea vastuunsa käyttämällä puhelinta järkevästi.

Matkapuhelin kuluu tähän päivään ja tehokkaaseen asioiden hoitoon. Ei sen käyttämistä voida auton kuljettajilta estää. Voimassa oleva laki kuitenkin käytännössä tekee näin. Siksi sitä ei noudateta.

Arvoisat kansanedustajat, varsinkin te, jotka osallistuitte hands free -lain säätämiseen. Käsi sydämelle! Oletteko koskaan ajaessanne toimineet säätämänne lain vastaisesti? Oletteko esimerkiksi auton ratissa – vaikka liikennevaloissa seistessänne – valinneet lainvastaisesti puhelinnumeron puhuaksenne tämän jälkeen lainkuuliaisesti ilman käsienne apua?

Jos vastauksenne ovat myöntäviä, niin – yleisen lain kunnioituksen nimissä – kumotkaa tuo laki heti!

Martti Merilinna

(Pääkirjoitus TM 18/2003, s. 9)