SUOMEEN tulee kerran vuodessa talvi. Se ei liene yllätys. Tällä kertaa talvi on ollut poikkeuksellisen ankara, mutta siinäkään ei ole mitään ihmeellistä. Kun esi-isämme ovat aikanaan tähän maailmankolkkaan taapertaneet, niin täällä on tultava toimeen. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Tuntuu siltä, että raiteita hallitseva monopoliyhtiö VR ei ole asiaa mieltänyt. Kun pakkanen alkaa paukkua 20 asteen viileämmällä puolella, junaliikenne takkuilee. Kerrotaan, että vaunujen ovet eivät toimi, jarruissa on häiriöitä, sähkölaitteet reistailevat ja niin edelleen. Mikäli oikein muistan, sama on tapahtunut vuodesta toiseen.

On vaikea sanoa, mikä selityksistä on totta ja mikä huhua, mutta tosiasiassa junat eivät ole kulkeneet suunnitelmien mukaisesti. Niihin ei ole voinut luottaa. Ongelmat ovat koskettaneet sekä pääkaupunkiseudun lähijunia että koko maata palvelevaa kaukoliikennettä.

VR:n ansiosta aikuiset ovat myöhästelleet töistään ja lapset kouluistaan. Moni lomamatka on tarpeettomasti rassannut hermoja. Hölmöilyn kansantaloudellinen tappio on ollut ilmeinen.

Etelä-Euroopassa tällainen saatettaisiin vielä ymmärtää, mutta Suomessa ei ole mitään syytä hyväksyä näin leväperäistä toimintaa. Luotettava liikennejärjestelmä on hyvinvointimme elinehtoja. Myös VR:llä se pitäisi oivaltaa.

Ei auta, että julkisuuteen annetaan lausuntoja, joiden mukaan pakkaskelit ovat junaliikenteelle vaikeita. Talveen pitää osata varautua etukäteen ja Suomeen pitää hankkia vain sellaista kalustoa, joka on tehty toimimaan myös pohjoisissa olosuhteissa.

Mitä kylmäosaamisellemme on tapahtunut? VR:n nykyesimerkin valossa tuntuu ihmeelliseltä, että kansamme selvisi aikanaan kunnialla talvisodasta.

(Pääkirjoitus TM 2/2003, s. 9)