KUKAAN ei voi kieltää, etteikö matkapuhelinten käyttö ajon aikana olisi eräs liikenteen riskitekijä. Onkin herätetty kysymys, pitäisikö käyttöä jollain tavoin rajoittaa. Näinhän on monessa maassa tehty. Suomessa, joka tunnetaan matkaviestinnän ykkösmaana, keskustelu on kiusallista.

Kuten tavallista, tienkäyttäjien mielipiteet jakautuvat. Lähes kolmasosa olisi valmis täyskieltoon, puolet sallisi puhumisen hands-free-laittein ja jäljellä jäävä vähemmistö – vajaa neljännes – antaisi nykytilanteen jatkua. Sanomattakin on selvää, että ne joille puhelimen käyttö ei ole tärkeää tai joilla sellaista ei ole, suhtautuvat asiaan kielteisimmin.

Harva tietää, että puhelinten käyttöä ajon aikana on jo nykyisinkin rajoitettu. Asetuksessa ajoneuvojen käytöstä tiellä sanotaan selvästi:”Viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että se voi häiritä kuljettajan keskittymistä ajamiseen.”

Jotta määräystä ei tarvitsisi täsmentää, soisi puhelinta käyttävien autoilijoiden tuntevan itse vastuunsa. Keskustelujen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä ja tähdätä vain tärkeän tiedon välitykseen. Tekstiviestien käsittelemisestä pitäisi kokonaan pidättäytyä, ja lienee itsestään selvää, että auto ei ole paikka, josta ajon aikana hoidetaan toimistoa.

Martti Merilinna

(Pääkirjoitus TM 4/2000, s. 7)