Yllä olevassa kuvassa esiintyvä brittiläinen Vickers Wellington on toisen maailmansodan aikainen kaksimoottorinen raskas pommikone. Se oli etenkin sodan alkuvaiheessa tyypillinen Saksan yöpommituksissa käytetty lentokone.

Lentokonetta käytettiin myös etsintä – ja partiointitehtävissä. Kuvan lentokoneessa on kuitenkin jotain varsin poikkeuksellista, nimittäin valtava koneen runkoa ympäröivä vanne. Tuo vanne oli varhaisimpia osoituksia toisen maailmansodan tieteellisteknisestä kilpavarustelusta.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa saksalaiset aiheuttivat liittoutuneille melkoisesti päänvaivaa merimiinoillaan. Miinoja käytettiin meriteitse liikkuneiden alusten reittien sulkemiseen.

Kekseliäät saksalaiset kehittivät tavallisten kosketusmiinojen lisäksi myös magneettiherätteeseen perustuvia merimiinoja, joiden havaitseminen on tavallisten merimiinojen havaitsemista vaikeampaa.

Briteillä, joilla ei ollut käytössään vastaavaa teknologiaa ei luonnollisesti ollut myöskään varmuutta siitä, mikä miinat itse asiassa sai räjähtämään.

Lopulta saksalaisten huolimattomasti matalaan veteen sijoittama miina vahvisti asiantuntijoiden epäilykset sen magneettisesta toimintamekanismista ja insinöörit pääsivät kehittämään ongelmaan ratkaisua.

Ratkaisuja oli kaksi. Toinen oli laivojen demagnetisointi, joka mahdollisti laivojen turvallisen kulun miinojen ohi. Toinen keksinnöistä näkyy kuvassa.

Viisitoistametrinen ja 2,5 tonnin painoinen hulavanne on siis lentävä miinaharava.

Vanteen balsapuinen runko kätkee sisäänsä alumiinikäämin, joka yhdessä lentokoneen sisälle asennetun generaattorin kanssa luo magneettimiinat aktivoivan magneettikentän.

Kuninkaalliset ilmavoimat valmisti alun perin vain kaksi Wellington DWI (Directional Wireless Installation) -variantin prototyyppiä.

Sinällään se oli varsin näppärä vastaus ongelmaan. Koneen miehistön tehtävä ei kuitenkaan ollut helppo – saati turvallinen.

Vanteen luoma magneettikenttä oli melko heikko, jonka vuoksi laivue joutui lentämään vain noin parinkymmenen metrin korkeudella meren pinnasta.

Liian suuri nopeus tai lentokorkeus tarkoitti sitä, että miinat eivät aktivoituisi. Liian matalalla tai hitaasti lentäminen puolestaan asettaisi miehistön vaaraan vedenalaisen pommin räjähtäessä ja nostaessa ilmaan valtaisan vesipatsaan.

Miehistön tehtävää hankaloitti edelleen magneettikenttää ylläpitävän Fordin V8 -moottoriin perustuva sähkögeneraattori, jonka kerrotaan tupruttaneen pakokaasut koneen sisälle. Haravointitehtävissä kuitenkin vältyttiin tiettävästi henkilö- ja laajemmilta kalustovaurioilta.

Sodan myöhemmissä vaiheissa nähtiin myös Saksan ja Yhdysvaltojen vastaavia koneita:

Yhdysvaltallat käytti miinaharavansa perustana Consolidated PBY Catalina -lentovenettä.

Saksalainen Blohm & Voss BV 138.

Artikkeli on julkaistu 13.9 klo 19.16 ja sitä on päivitetty 14.9 klo 09.40. Syy: Lisätty selitys sille, miksi Fordin V8 -moottori vaikeutti miehistön töitä.