Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. 
***

Yli kymmenen vuotta sitten ajauduin kolariin, joka on vieläkin terävänä mielessä.

Elimme sitä aikaa, kun valmistelut talvitestiä varten olivat jo täydessä käynnissä. Meillä oli myös koeajo päällä, tai pikemminkin loppumassa, sillä tehtävälistasta puuttui enää auton palauttaminen.

Lähdimme autotoimittaja Jarmo Sukavan kanssa palauttamaan Volvon koeajoautoa Kaivokselaan, ja otimme kyytiautoksi talvitestiä varten käytössämme olevan Ford Fiestan. Palautukseen kuuluu aina se, että auto pestään ja palautetaan. Kaivokselaan menevä Volvo oli tietenkin palautuskunnossa, mutta niin oli Fiestakin, ja sehän meitä vähän epäilytti. Laboratoriossamme ei ollut ketään, eikä mitään muutakaan autoa, joten lähdimme siis Fiestalla.

Paluumatkalla oli jo ruuhka. Tulimme Haagan kautta kolmion takaa Hakamäentielle, joka oli jo aivan tukossa. Meidän tuli ensiksi ylittää kolme risteävästi kulkevaa kaistaa, ja sitten kääntyä ajosuunnat erottavan keskikaistaleen ohi vasemmalle Pasilan suuntaan. Kahdella ensimmäisellä kaistalla autot seisoivat paikallaan, ikään kuin antaakseen meille tietä. Ajoimme molempien kaistojen yli risteykseen, ja tuijotimme silmät tarkkana kolmannen kaistan ylitysmahdollisuutta.

Ketään ei näyttänyt tulevan, joten menoksi. No mutta ei, sieltähän tulikin joku. Ja aika kovaa tulikin siihen nähden, että olimme täysin pysähdyksissä olevassa risteyksessä. Pian tämänkin vauhti hiljeni, sillä auto törmäsi 90 asteen kulmassa meidän keulaamme. Auton osia lensi parinkymmenen metrin päähän.

Jarmo loukkasi vähän polveaan, mutta muuten selviydymme tilanteesta pelti- ja muovivaurioin. Poliisit ja hinauskalusto saapuivat paikalle melko nopeasti. Molemmat osapuolet kuulusteltiin, ja auto hinattiin parempaan talteen. Meidän Fiestamme meni lunastukseen.

Kolmio on liikenteessä niin vahva merkki, että minusta tuli tapahtuman päärikollinen. En tiedä vielä tänäkään päivänä, miten minun olisi pitänyt toimia. Joskus oli vain mentävä risteyksessä eteenpäin, sillä olin kahden muun kaistan edessä. Jos en olisi mennyt, me kaikki seisoisimme vielä tänä päivänäkin siinä samaisessa risteyksessä.

Seuraavana päivän talvitestin esivalmisteluista vastannut Hannu Ahonen kysyi minulta, kävittekö jo eilen palauttamassa VTT:een mittauksia varten menossa ollutta Fiestaa.

Tähän ei voinut sanoa muuta kuin, että tavallaan

Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään