TELEVISIOIDEN KUVASÄÄDÖT >>

LISÄÄ TELEVISIOISTA TEKNIIKANMAAILMA.FI:ssä>>


Tekniikan Maailman televisiotesteissä ja -vertailuissa jokaisen testattavan laitteen kuva säädetään alan normien mukaiseksi mittalaitteiden avulla ja tulos varmistetaan katselukokein.

Testeissä päädymme useimmiten kytkemään lähes kaikki niin kutsutut ”kuvanparannuspiirit” pois päältä.

Tämä on yleensä testauksen työläin vaihe, sillä erilaisia kuvatiloja ja säätöjä on nykyisissä vastaanottimissa paljon ja säädöt tehdään erikseen tv-, teräväpiirto- ja laajasävykuvalle. Enimmillään säätökohteita on ollut yhdessä laitteessa lähes viisisataa!

KUVANLAADUN ARVOSTELUN pohjana olevat mittaukset ja katselukokeet tehdään vasta, kun televisio on säädetty mahdollisimman normien mukaiseksi.

Vastaanottimien kuvanlaatu on parantunut huimasti ensimmäisistä nestekidepaneelia käyttävistä ”lättytelkkareista” ja paranee edelleen näyttötekniikoiden kehittyessä. Nestekidetelevisioiden kontrasti, värintoisto ja katselukulma ovat kehittyneet vuosien saatossa.

LG:n OLED-television kuvasäätövalikko näyttää tältä. Nestekidemallien näkymä on samantapainen – ”OLED-VALO”-kohdassa vain on tällöin taustavalon säätöliuku.

Pikkuhiljaa yleistymässä olevat OLED-televisiot ovat viemässä kuvanlaatua uudelle tasolle huimalla kontrastillaan ja erinomaisella katselukulmallaan. Parhaiden OLEDien kuva on omaa luokkaansa kuvan tummimmissa kohdissa, millä on merkitystä erityisesti laajasävykuvalla.

TEKNIIKAN PARANTUESSA testiemme arvosteluperusteita on tiukennettu aina kehityksen ottaessa askeleen eteenpäin. Uusien kuvaformaattien arvostelu on yleensä vanhoja ankarampi.

Esimerkiksi täyteen kymppiin vaadimme laajasävykuvalla kaksi kertaa teräväpiirtokuvaa suuremman kontrastilukeman.

Testeissä käytetyt kuvasäädöt julkaisemme netissä pdf-tiedostoina, joista asetukset voi kopioida omaan vastaanottimeen.

Oman television säätäminen

Mikäli omistaa jonkin TM:ssä testatun televisiomallin, on kuvasäätöjemme kopioiminen omaan vastaanottimeen sinänsä helppoa, mutta saattaa vaatia melko paljon aikaa ja huolellisuutta asetusten suuren määrän takia.

Televisioissa on yksilöeroja, joten kuva ei välttämättä ole julkaistuilla asetuksilla täydellinen.

Philipsin televisioiden säätövalikon tyyli on ollut pitkään sama. Tavallisuudesta poiketen kuvan yleiskirkkauteen vaikuttavan säädön nimi on ”Kontrasti”.

SÄÄDETTY KUVA on kuitenkin melkoisella varmuudella huomattavasti lähempänä alan normeja ja rasittaa vähemmän silmiä, kuin tehtaan jäljiltä.

Nyrkkisääntönä asetuksia pdf:stä kopioitaessa voi pitää sitä, että etenee siinä järjestyksessä, kun ne ovat säätöohjeessamme. Tämä siitä syystä, että jotkin asetukset (erityisesti kuvatila) vaikuttavat siihen, mitä asetuksia on ylipäätään käytettävissä.

LISÄKSI TULEE muistaa, että säädöt tulee tehdä jokaiselle kuvalähteelle erikseen. Samsungin televisioissa kannattaa ennen mitään muita asetuksia varmistaa, että ”Käytä kuva-asetuksia”-kohdassa on valittuna ”Nykyinen lähde”.


TV-KUVAN SÄÄTÖOHJEET

Mikäli asettaa kaikki ohjeemme säädöt omaan vastaanottimeen, etenee prosessi suunnilleen näin:

  1. Siirry tv-vastaanottoon. Kanavalla ei ole väliä, kunhan sieltä tulee ohjelmaa. Kopioi kaikki ”digi-tv”-sarakkeen kuvasäädöt järjestyksessä vastaanottimeen.
  2. Siirry katsomaan teräväpiirtoelokuvaa hdmi-liitäntään kytketyltä blu-ray-soittimelta. Anna elokuvan pyöriä taustalla. Pelkkä levyn valikon seisottaminen ruudulla ei välttämättä tuota oikeaa tulosta. Kopioi kaikki ”hdmi fhd”-sarakkeen kuvasäädöt järjestyksessä vastaanottimeen. Nämä asetukset sopivat kohtuullisesti myös dvd-elokuvien katseluun.
  3. Siirry katsomaan laajasävyelokuvaa hdmi-liitäntään kytketyltä ultra hd blu-ray-soittimelta. Joissain televisioissa (esimerkiksi useat Philipsin mallit) ultra hd blu-ray-soitin tulee esimerkiksi kytkeä eri hdmi-liitäntään kuin tavallinen blu-ray-soitin, jotta kummallekin saadaan tehtyä optimikuvasäädöt. Anna elokuvan pyöriä taustalla. Edelleenkään pelkkä levyn valikon näkyminen ruudulla ei tuota varmuudella oikeaa tulosta. Kopioi kaikki ”hdmi uhd/hdr”-sarakkeen kuvasäädöt järjestyksessä vastaanottimeen.

Useimpien televisioiden kuvan voi halutessaan säätää kohdilleen myös muita kuin edellä mainittuja kuvalähteitä käytettäessä. Säätöön voi tällöin käyttää tilanteesta riippuen teräväpiirto- eli ”hdmi fhd”-sarakkeen tai laajasävy- eli ”hdmi uhd/hdr”-sarakkeen asetuksia seuraavasti:

  1. Mikäli haluaa säätää muistitikulta katsottavien valokuvien tai videoiden kuvan, voi siihen tavallisesti käyttää ”hdmi fhd”-sarakkeen asetuksia. Säädöt pitää tällöin tehdä niin, että jokin valokuva tai video näkyy ruudulla. Mikäli kuvan haluaa optimoida laajasävyvideolle (HDR10), niin ”hdmi uhd/hdr”-sarakkeen asetukset ovat sopivimmat.
  2. Teräväpiirto- eli ”hdmi fhd”-asetukset ovat tavallisesti sopivat tietokonekäyttöön. Tällöin on hyvä lisäksi kytkeä tv:n pelitila päälle hiiren viiveen pienentämiseksi, ja tämä tulee tehdä ennen muita säätöjä.

Joissain televisioissa ei ole käytettävissä kuin osa säädöistä valokuvia katseltaessa tai tietokonekäytössä. Tällöin voi yrittää kopioida asetukset niiltä osin kuin se on mahdollista.

  1. Arkistovideopalvelujen – YLE Areenan, Katsomon ja Ruudun – kuvan voi myös usein säätää kohdilleen. Tällöin ”hdmi fhd”-sarakkeen asetukset ovat lähinnä oikeat.
  2. Suoratoistopalvelujen (Amazon, Netflix…) tapauksessa tilanne on mutkikkaampi, koska palveluissa on sekaisin sekä teräväpiirto- että laajasävykuvamateriaalia ja lisäksi voi olla 4k- eli uhd-kuvaa ilman laajasävyjä eli hdr:ää tai sen kanssa. Mikäli haluaa myös suoratoistoon optimisäädöt, pitää ensin yrittää varmistaa, millainen signaali on kyseessä. Joissain televisioissa tämä selviää ohjelman pyöriessä info-näppäintä painamalla, mutta joskus symbolien tulkitseminen on hankalaa, eivätkä ne välttämättä kerro kaikkea. Kun signaalin tyypin on saanut tavalla tai toisella selville voi kuva-asetukset tehdä joko teräväpiirto- eli ”hdmi fhd”-sarakkeen tai laajasävy- eli ”hdmi uhd/hdr”-sarakkeen mukaan.

KUVAN VAALEIMPIEN kohtien kirkkaus asetetaan Tekniikan Maailman laboratoriossa lukemaan 200 cd/m² (=200 nit). Tämä on sopiva huoneeseen, jossa on jonkin verran taustavalaistusta.

Mikäli televisiota katsotaan pimeässä tai sitä käytetään tietokonenäyttönä, on kuva tällöin liian kirkas. Päivän valossa taas 200 kandelaa neliömetrille on liian vähän.

Samsungin valikoiden ulkoasu on uusissa QLED-malleissa muuttunut aiempaa vaaleammaksi. Hierarkia on yhtä selkeä kuin ennenkin.

Useimmissa televisioissa on erillinen säätö nestekidepaneelin taustavalolle tai vastaava säätö OLED-paneelille (LG:n OLED-malleissa ”OLED-VALO”, Philipsin laitteissa säätö on nimeltään ”Kontrasti” ja Sonyn Android-malleissa ”Kirkkaus”). Sen avulle kuvan kirkkauden voi sovittaa omien tottumusten mukaiseksi ilman, että kuva muuten muuttuu mainittavasti. Säätö on useimmiten kuvasäätövalikon alkupäässä.

On hyvä muistaa, että ”kirkkaus”-niminen säätö ei joitain Sonyn malleja lukuun ottamatta säädä suinkaan kuvan kirkkautta, vaan niin sanottua mustan tasoa. Näin ollen tämän säädön väärä asetus saa kuvan vain näyttämään esimerkiksi harmaalta.

Yleisohjeita kuvasäätöön

Televisiomalleja on myynnissä todella paljon ja ne vaihtuvat varsin usein. Näin ollen Tekniikan Maailmassa kyetään testaamaan vain pieni osa markkinoiden tarjonnasta.

Useimmiten pyrimme ottamaan testiin sellaisia laitteita, jotka pystyvät lähtökohtaisesti tarjoamaan säädettynä hyvää kuvanlaatua järkevällä hinnalla. Näin esimerkiksi kaiken halvimpia ”hinnat alkaen”-malleja ei testeissä näy.

Sonyn valikoiden ulkoasu riippuu paljon Android-versiosta ja siitä mitä säädetään. Kuvassa näkyy osa Android 7:n kuvasäädöistä. Useimmista muista merkeistä poiketen Sonyn ”Kirkkaus”-säätö todella säätää kuvan yleiskirkkautta eikä mustan tasoa.

MIKÄLI OMAA televisiota ei ole testattu TM:ssä, voimme antaa vain joitain karkeita neuvoja kuvan säätämiseen luonnollisemmaksi. Joskus tilanne saattaa olla sellainen, että rinnakkaismalliin sopivat testaamamme mallin kuvasäädöt, sillä sekä komponentit että ohjelmistot ovat usein saman valmistajan laitteissa osittain yhteneväisiä.

Toisaalta joissain tapauksissa television mallimerkinnässä saattaa olla vain yhden kirjaimen ero, mutta laitteet ovat sekä laadultaan, hinnaltaan että toteutukseltaan täysin erilaiset. Näin mitään takeita tekemiemme säätöjen mielekkyydestä muussa kuin testatussa mallissa ei voi antaa.

ILMAN MITTALAITTEITA tyypillisen television kuvan saa tehdasasetuksia luonnollisemmaksi valitsemalla kuvatilaksi elokuvien katsomiseen tarkoitettu tila. LG:n televisioissa tämä on viime aikoina ollut ”ISF asiantuntija (kirkas huone)”, Panasonicin laitteissa ”True Cinema” ja Philipsin vastaanottimissa ”iSF Päivä”. Muiden valmistajien laitteissa tilan nimi on usein ”Elokuva”.

Tila pitää muistaa valita jokaista kuvanlähdettä katsottaessa erikseen, sillä kuvatilat ovat yleensä tulokohtaiset. Kun tilan on kerran valinnut, tv muistaa asetuksen jatkossa.

TESTEISSÄ PÄÄDYMME useimmiten kytkemään lähes kaikki niin kutsutut ”kuvanparannuspiirit” pois päältä. Näitä parantimia voi olla kymmenisen kappaletta ja ne ovat usein hajallaan eri alavalikoissa. Näin ollen niiden tunnistamiseen ei ole helppo antaa yksiselitteisiä ohjeita. Kuvatilan vaihtaminen elokuvien katseluun tarkoitetuksi onneksi kytkee yleensä edes osan parannuspiireistä pois käytöstä.


Laajasävykuvan monet standardit

⬛ Uudelle laajasävykuvalle (hdr) on olemassa useampia standardeja ja tilanne on säätöjen sekä mittausten kannalta selvästi tv- ja teräväpiirtokuvaa mutkikkaampi. Tällä hetkellä yleisin normi on HDR10, joka on pohjana myös Tekniikan Maailman testeissä ja käytössä ultra hd blu-ray-levyillä.

Tämä standardi määrittelee kuvan väriavaruudeksi Rec. 2020:n. Tämä on hyvin laaja väriavaruus (eli kattaa varsin suuren osan ihmisen näkemistä väreistä), eikä mikään nykyinen näyttöteknologia tiettävästi pysty täysin toistamaan kaikkia sen sisältämiä värejä. Tulevaisuudessa ehkä laseriin tai kvanttipisteisiin perustuvat näytöt toistavat koko 2020:n.

Edellisestä johtuen TM:n laajasävykuvan testauksessa tavoitteena on pienempi DCI-P3 D65-avaruus. Tämä on hieman muokattu versio elokuvateattereiden käyttämästä väriavaruudesta. Elokuvayhtiöt masteroivat leffojen värit DCI-P3:n mukaan ja lisäksi monet tunnetut televisiovalmistajat tähtäävät nimenomaan tähän avaruuteen, vaikka se ei olekaan HDR10-normin mukainen.

Parhaat testaamamme televisiot ovat päässeet hyvin lähelle DCI-P3-avaruutta.