Kannabiksen laillistaminen lääkekäyttöön lisääntyy maailmalla, vaikka tieteellinen tieto huumekasvin hyödyistä ja haitoista on vielä puutteellista. Parhaillaan tutkitaan elimistön omia molekyylejä, jotka toimivat kannabiksen tavoin. Menetelmistä odotetaan keinoja kivunlievitykseen ja sairauksien hoitoon.

Hamppu- eli kannabiskasvia (Cannabis sativa) on hyödynnetty lääkinnällisesti jo tuhansia vuosia. Sitä käytetään muun muassa pitkittyneiden kiputilojen lievittämiseen, syöpähoitoihin liittyvän pahoinvoinnin helpottamiseen ja ruokahalun lisäämiseen. Kannabiksen tehosta näihin vaivoihin on näyttöä, mutta huumaavat ainesosat ja haittavaikutukset estävät sen laaja-alaisen käytön lääkkeenä.

Väitteet marihuanan lääkinnällisestä tehosta ja asenteiden lieventyminen ovat kiihdyttäneet kannabiksen vapautumista maailmalla. Yksityiskohtainen tutkimustieto kasvin ainesosien toiminta- ja vaikutusmekanismeista sekä hyödyistä ja haitoista puuttuu kuitenkin edelleen.

Lääkekannabis on kasvattanut suosiotaan esimerkiksi opioidilääkityksen korvaajana sen väitetyn tehon ja huomattavasti pienemmän riippuvuuspotentiaalin vuoksi. On myös syytä huomioida, että kannabiksen tappavan yliannostuksen riski on mitättömän pieni.

Haittoihin kuuluvat ennen kaikkea päihtymystilaan liittyvän koordinaatio- ja reaktiokyvyn sekä muistin heikkeneminen. Pitkään jatkuneeseen suurten annosten käyttöön liittyy hengitysteiden sairauksien, riippuvuuden ja psykoosin riski. Nuorilla etenkin marihuanan polttamisen haitat ovat moninkertaiset aikuisiin verrattuna.

Valvotuissa olosuhteissa kasvatettua hamppua käytetään lääkekannabiksen valmistukseen.

Kannabis on useita valmisteita

  • Kannabis eli marihuana on hamppukasvista saatavien erilaisten päihde- ja lääkeaineiden yleisnimitys.

  • Suurin osa kasvin psykoaktiivisista ainesosista sijaitsee sen emikukinnoissa, jotka ovat mikroskooppisten sienimäisten hartsirauhasten eli trikomien peitossa. Trikomit ovat vastuussa kannabiksen päihdyttävistä ja lääketieteellisistä vaikutuksista.

  • Valmisteiden psykoaktiivisista ainesosista delta-tetrahydrokannabidoli (THC) on päihdyttävin. Kuivatun kukinnon THC-pitoisuus voi vaihdella 0,35–30 prosentin välillä. Kasvin kannabinoidipitoisesta hartsista erotellun hasiksen tai kannabisöljyn THC-pitoisuus voi olla huomattavasti korkeampi – jopa lähemmäs sata prosenttia.

  • Päihteenä kannabista käytetään yleisimmin vesi- tai tavallisessa piipussa tai sätkissä polttamalla. Nykyään myös kannabiksen höyrystäminen on varsin yleistä, sillä höyrystäessään kannabista käyttäjä ei altistu palamisesta syntyneille yhdisteille. Kannabista voi sekoittaa myös ruokaan tai juomaan.

  • Kannabissavu sisältää tervaa huomattavasti enemmän kuin tavallinen tupakka. Jos kannabista poltetaan tupakkaan sekoitettuna, nikotiiniin voi syntyä nopeasti psyykkinen ja fyysinen riippuvuus.

  • Psyykkinen riippuvuus kannabikseen voi kehittyä, jos kannabista käytetään säännöllisesti. Arviolta joka kymmenes käyttäjä on riippuvainen.

Lähde: Päihdelinkki.fi

Tiede tutkisi, laki kieltää

Marihuana luokitellaan 1. luokan huumeeksi liittovaltion tasolla Yhdysvalloissa. Tämän takia lupien saaminen kasvin tutkimiseksi on vaikeaa. Myös Suomessa marihuana on luokiteltu laittomaksi huumausaineeksi, jonka käyttö on rikos.

”Kannabistutkijoiden on turhauttavaa seurata marihuanan vapautumista ilman tiedeyhteisön panosta. Uskon, että marihuanalla on lääkinnällisiä vaikutuksia. Meidän on voitava selvittää, mihin sairauksiin ja missä olosuhteissa se tehoaa. Nyt kannabiksen markkinoijat voivat väittää asiakkaille mitä tahansa, mutta väitteiden takana ei ole vankkaa tutkimustietoa”, kritisoi neurobiologian professori Margaret Haney, joka tutkii huumeiden väärinkäyttöä Columbian yliopistossa New Yorkissa.

Kaksi vaikuttavaa yhdistettä

Hamppukasveista on eristetty yli 400 kemiallista ainesosaa, joista kannabinoideja on yli sata. Kannabinoidit ovat vastuussa psykoottisista ja lääkinnällisistä vaikutuksista. Niistä tunnetuin on päihdyttävä THC (tetrahydrokannabinoli), joka hämärtää tajuntaa, aiheuttaa häiriöitä ajattelussa ja hidastaa liikkeitä, mutta poistaa myös kipua.

Tuoreessa saksalaistutkimuksessa vanhojen hiirten muisti ja oppiminen yllättäen paranivat THC:n käytön myötä, kun nuoremmilla hiirillä nämä tiedolliset toiminnot heikkenivät. Vanhojen hiirten aivojen havaittiin nuorentuneen, sillä muistikeskus hippokampuksessa oli muodostunut uusia kytkentöjä hermosolujen välille. Tutkimuksesssa käytettiin pieniä annoksia THC:ta.

Kannabiksen toinen pääyhdiste on kannabidioli eli CBD. Sillä ei ole päihdyttävää vaikutusta, vaan CBD lievittää ahdistusta, masennusta, kipua ja suojaa tulehduksilta. CBD on lääkekäytön kannalta kasvin kannabinoideista merkittävimpiä.

Päihtymistä aiheuttava thc vaikuttaa näihin aivoalueisiin.

Kannabinoidit sitoutuvat eri puolilla elimistöä oleviin vastaanottajamolekyyleihin, kannabinoidireseptoreihin. Aineet vaikuttavat aktivoimalla tai salpaamalla reseptorin toiminnan.

Reseptoreja on kahta eri tyyppiä: CB1 ja CB2. Ykköstyypin vastaanottajia on runsaasti aivojen hermosoluissa, mikä selittää marihuanan huumaavan vaikutuksen.

CBD on lääkekäytön kannalta kasvin kannabinoideista merkittävimpiä.

Kasvin lääkinnällisistä vaikutuksista pääosin vastaava kannabidioli (CBD) vaikuttaa useammilla mekanismeilla, kuten sitoutumalla kakkostyypin reseptoreihin (CB2). Niitä on etenkin immuunijärjestelmän soluissa ja hermotukisoluissa.

Eri hamppulajikkeiden ja toisaalta synteettisten kannabisyhdisteiden psykoaktiiviset vaikutukset poikkeavat toisistaan. Voimakkaasti päihdyttävissä ja riippuvuutta aiheuttavissa kannabisvalmisteissa on korkea THC/CBD-suhde eli THC-pitoisuus on korkea, mutta CBD-pitoisuus on matala.

1960-luvun pilvi oli eri juttu

Nykyajan kannabistuotteet saattavat olla kymmeniä kertoja väkevämpiä kuin esimerkiksi 1960-luvulla, sillä kasvinjalostuksen avulla on kehitetty hamppulajikkeita, joiden emikukinnoissa on hyvin korkeita THC-pitoisuuksia.

”Lisäksi löytyy synteettisiä kannabisyhdisteitä, joilla ei ole mitään tekemistä hampun kanssa. Kun puhutaan kannabiksesta, siihen sisältyy suuri joukko erilaisia ja eri vahvuisia valmisteita”, huomauttaa yliopistotutkija, dosentti Jarmo T. Laitinen Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksiköstä.

Synteettiset kannabinoidit – mitä ne ovat?

Spice on yksi varhaisimmista ja tunnetuimmista synteettisistä kannabinoideista.

⬛ Synteettiset kannabinoidit ovat kannabiskasvin vaikutuksia matkivia muuntohuumeita. Ne vaikuttavat kannabiksen kannabinoidien tavoin samoihin kannabisreseptoreihin, mutta ovat kemialliselta rakenteeltaan omanlaisiaan.

Synteettisten kannabinoidien vaikutukset eroavat kannabiksen sisältämistä kannabinoideista. Ne aiheuttavat käyttäjissään merkittävästi useammin ja voimakkaampia negatiivisia reaktioita. Myös yliannostusriski on huomattavasti suurempi kuin marihuanalla. Synteettisiä kannabinoideja myydään kasvimateriaaliin sekoitettuna tai jauhemuodossa.

Elimistön mekanismit käyttöön

Elimistömme tuottaa myös luonnostaan marihuanan kaltaisia kemiallisia aineita, jotka säätelevät kipusignaalien välitystä aivoissa ja selkäytimessä. Nämä sisäsyntyiset eli endokannabinoidit stimuloivat samoja vastaanottajamolekyylejä (CB1 ja CB2) kuin marihuana. Endokannabinoidit siis lievittävät kipua samalla tavalla kuin kannabis.

Näitä elimistön omia huumausaineita on eri kudoksissa ja niillä on monia tehtäviä. Endokannabinoidit ylläpitävät terveyttä ja tasapainottavat elintoimintoja suojaamalla hermostoa, ja osallistuvat syömisen säätelyyn, ravintoaineiden kuljetukseen ja aineenvaihduntaan. Elimistö tuottaa niitä vain paikallisesti ja tarpeeseen.

Toisin kuin elimistön rasvakudokseen kertyvät kannabinoidit, elimistön omat kemialliset aineet hajoavat nopeasti. Endokannabinoidien hajoamista estävistä mekanismeista kaavaillaan uusia hoitomuotoja moniin sairauksiin ilman haittavaikutuksia.

”Endokannabinoidijärjestelmä on elimistön hienosäätäjä, joka on mukana lähes kaikissa elintoiminnoissa. Sen korjaamiseen liittyy aina sivuvaikutuksia ja riskejä”, Laitinen muistuttaa.

Endokannabinoidijärjestelmää voidaan säädellä luonnollisilla ja synteettisillä yhdisteillä. Ne vaikuttavat aktivoimalla tai estämällä haluttuja toimintoja vain kohdesolussa. Kannabiksen vaikutus taas on pitkäkestoisempi ja kohdistuu samanaikaisesti lukuisiin elimistön soluihin ja kudoksiin.

Tarkkuutta vaativa toiminta, kuten autolla ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena on erityisen vaarallista, koska reaktiokyky heikkenee ja etäisyyksien arviointi vaikeutuu.

Tavoite turvallisempi kipulääke

San Diegossa toimiva Abide Thereapeutics on kehittänyt lääkkeen, joka lisää sisäsyntyisten kannabinoidien määrää aivoissa. Tämä tapahtuu estämällä niiden hajoaminen. Lääkeyhdiste vahvistaa myös luonnollista kivunlievitysmekanismia.

Kokeissa rottien kipureaktiot vähenivät, eikä niillä esiintynyt lääkekannabiksen käyttöön liittyvää liikkumisen hidastumista. Lisäksi lääke vahvisti morfiinin vaikutusta niin, että pieni määrä kipulääkettä tehosi yhtä hyvin kuin suuri annos.

Tästä valmisteesta suunnitellaan turvallista vaihtoehtoa kivun hoidossa käytettäville lääkeopioideille, jotka voivat aiheuttaa myös riippuvuutta. Yhdysvalloissa lääkeopioidien käyttö kivunhoidossa on merkittävästi lisääntynyt, jonka myötä myös opioidien käytön aiheuttamat yliannostuskuolemat ja riippuvuusongemat ovat kasvaneet.

Opioidit korvaavaa lääkettä kehitetään myös Indianan yliopistossa. Tutkimuksessa käytettiin CB1-reseptorin aktiivisuutta säätelevää lääkeyhdistettä. PAM (positiivinen allosteerinen säätelijä) -nimiset yhdisteet kiinnittyvät eri kohtaan reseptorissa kuin marihuanan huumaava ja kipua lievittävä THC-aine.

PAM, johon lisättiin muita yhdisteitä, vähensi kroonista hermovauriokipua. Se myös vahvisti luonnollisten kannabinoidien toimintaa. Lääke tehosi usemman annoksen jälkeen toisin kuin kannabis ja endokannabinoidit.

”PAM ei myöskään tuottanut kannabiksen kaltaista hyvänolontunnetta, joten lääkkeen väärinkäyttö on epätodennäköistä”, sanoo tutkimusta johtanut Andrea Hohmann.

Myös hermostorappeumatautien hoitoon on saatu lupaavia tuloksia manipuloimalla kannabinoidireseptoreja.

Lääkkeenä Suomessa

⬛ Neurologit ovat voineet määrätä kannabista sisältävää Sativex-lääkettä multippeliskleroosiin eli MS-tautiin liittyvän lihasjäykkyyden hoitoon 2012 lähtien. Suuonteloon suihkautettavassa sumutteessa on hampusta eristettyjä ja vakioituja kasviuutteita, jotka vaikuttavat keskushermostoon.

Suun kautta nautittuna verenkiertoon pääsee huomattavasti matalampi kannabinoidipitoisuus kuin sisään hengittämällä. Imeytyminen suun limakalvolta on myös hitaampaa, ja THC ja CBD jakautuvat nopeasti rasvakudoksiin. Saatavilla on myös muutamia muita kannabispohjaisia lääkkeitä.

Euroopassa etenkin CBD:tä tutkitaan aktiivisesti, sillä EU-lainsäädännössä ainesosalla ei katsota olevan väärinkäytön riskiä. Sen sijaan CBD:n on havaittu vähentävän alkoholin kulutusta hiirikokeissa ja motivaatiota ryypiskellä. Synteettisestä kannabidiolista (CBD) toivotaan löytyvän nykyisiä hoitomuotoja tehokkaampi apu alkoholismin hoitoon riippuen kliinisten kokeiden tuloksista.

CBD:n on lisäksi joissakin tutkimuksissa havaittu vähentävän paniikkihäiriöön liittyviä oireita, psykoottisia oireita skitsofreniassa ja Parkinsonin taudissa sekä jälkimmäiseen kuuluvia tiettyjä motorisia vaikeuksia.


Nuori kokeilee – onko syytä huolestua?

Kannabiksessa on enemmän tervaa kuin tupakassa.

⬛ ”Entistä useampi nuori on kokeillut kannabista, mutta vain harva siirtyy vakituiseksi käyttäjäksi. Kannabiksen käytön riippuvuusriskissä olevat pitäisi tunnistaa terveydenhuollossa nykyistä herkemmin”, korostaa psykiatrian ja päihdelääketieteen työelämäprofessori Solja Niemelä Oulun yliopistosta.

”Mitä nuorempi kokeilija on kyseessä, sitä valppaammin käyttöön tulee puuttua. Ei aikuisen kannata suhteettomasti säikähtää yksittäistä kokeilukertaa, mutta alaikäisillä säännöllisyyteen viittaava käyttö vaatii asiaan tarttumista.”

Tarjolla on hyviksi havaittuja hoitokeinoja, kuten terveydenhuollon tai sosiaalityön sammattilaisen keskustelut nuoren ja perheen kanssa, motivoivat haastattelut sekä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvat keinot. Niemelä tähdentää, että keskusteluissa pitää etsiä ymmärtää käytön syitä ja taustoja. Moraalisaarnoilla ei päästä mihinkään.

Ei yleensä yksittäistä syytä

”Moni asia vaikuttaa siihen, miten haitallista kannabiksen käyttö kullekin nuorelle on. Nuorella voi olla esimerkiksi oppimisvaikeuksia, joita kannabiksen käytön aiheuttamat muisti- ja keskittymisvaikeudet sitten pahentavat. Runsas kannabiksen käyttö voi myös aiheuttaa passivoitumista, jolloin koulu ja harrastukset saattavat jäädä”, professori Niemelä sanoo.

Ympäristö vaikuttaa erityisesti päihdekokeiluihin

”Vanhempien esimerkki on aika olennainen. Myös vanhempien kriittinen asenne päihteisiin pienentää nuoren myöhempää riippuvuusriskiä, vaikka usein ajatellaan, että nuoret eivät kuuntele vanhempia. Kavereiden suhtautuminen kylläkin vaikuttaa enemmän kuin vanhempien päihdekäyttö ja -asenteet”, Niemelä pohtii.

Myös perinnöllisyydellä on vahva osuutensa siinä, eteneekö alkava käyttö riippuvuudeksi. Suurimmassa riskissä ovat sellaiset nuoret, joilla kaveripiiri houkuttaa sekoittamaan päätä, päihdekäytöltä suojaavia tekijöitä on vähän ja suvun geeniperimä vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen.

Riskiä ennalta mahdoton arvioida

”Matalan kynnyksen puheeksiottoa tarvitaan nykyistä enemmän. Oppilaitoksissa ja terveydenhuollossa olisi hyvä tunnustaa, että kannabis on tullut jäädäkseen. Sen käyttö ei ole vähenemässä, ei tosin dramaattisesti lisääntymässäkään. Kannabiksen laillistamista koskeva keskustelu ja paine heijastuu maailmalta meille. Uskon, että lähivuosina Suomessakin käydään isompi keskustelu laillistamisen puolesta ja vastaan”, Niemelä kertoo.

Laillistamisen puoltajat pitävät kannabista melko haitattomana. Niemelä korostaa, että sitä se ei kaikille ole. Ennalta on mahdoton arvata, minkäasteisia ongelmia kannabis kenellekin aiheuttaa, jos aiheuttaa. Riski on aina olemassa, kuten alkoholissakin.

”Kannabis ei tee kaikista kokeilijoista ongelmanuoria. On kuitenkin tosiasia, että säännöllisesti käytettynä kannabis lisää muun muassa psyykkisen sairastumisen riskiä osalla käyttäjistä”, hän muistuttaa.

”Haasteena on, että nuorten kannabisongelmien hoitoon liittyvä osaaminen voi olla hajallaan useissa organisaatioissa. Lisäksi hoidon saatavuus vaihtelee paljon alueittain. Kun ongelmia halutaan ehkäistä ja hoitaa, tarvitaan monialaista yhteistyötä eri ammattilaisten välillä.”