Yhdysvaltalaisen Oregonin osavaltionyliopiston tutkijat ovat identifioineet Pohjois-Myanmarista aiemmissa tutkimuksissa löydettyjen kukkien kuuluneen tieteelle tuntemattomalle, jo hävinneelle liitukautisille puulajille. Havainnot julkistettiin Palaeodiversity-tiedejulkaisussa.

Seitsemän erittäin hyvin säilynyttä, kokonaista kukkaa löydettiin 100 miljoonaa vuotta vanhasta meripihkasta. KoppisiemeninenTropidogyne pentaptera -nimen saanut kasvi oli tutkijoiden mukaan sademetsässä viihtynyt puu. Se luokiteltiin kunoniakasvien heimoon.

Kukat ovat läpimitaltaan 3.4-5 millimetrin kokoisia. Ne muistuttavat hyvin paljon saman tutkijaryhmän aiemmin, samalta meripihkakaivokselta vuonna 2010 löytämiä samaan kasviheimoon kuuluvan, hävinneen kasvin kukkia. Kukilla on kohojuovainen alempi sikiäin ja viisilehtinen, levittyvä sekä suonikas verhiö, josta se sai myös kreikankielisen nimensä: penta on viisi. Kukilla ei ole terälehtiä.

”Dinosaurukset ovat voineet ohikulkiessaan katkoa puun oksia, jonka seurauksena kukat ovat tippuneet muinaisen araukaria-havupuun pihkaisen kaarnan päälle ja luultavasti fossiloituneet pihkan ansiosta meripihkaan”, kertoi johtava tutkija, emeritusprofessori George Poinar yliopiston lehdistötiedotteessa.

”Osat ovat säilyneet niin hyvin, että ne näyttävät siltä, kun ne olisi juuri poimittu puutarhasta.”

Kukkien lähimmät, nykymaailmaiset ulkoisten yksityiskohtien vertailukohdat löytyvät Australiasta ja Papua-Uudesta-Guineasta. Nämä ovat Ceratopetalum gummiferum -pensas sekä kovapuuna käytettävä Ceratopetalum apetalum -lehtipuu.

”Sohvapuunakin” tunnettu apetalumin kukilla on vain verholehdistä muodostuva verhiö. Terälehdet puuttuvat kokonaan.

”Sohvapuun” ja nyt löydetyn mystisen puulajin selvälle sukulaisyhteydelle, mutta merkittävälle, lähes 6500 kilometrin välimatkalle on yksinkertainen selitys.

Tutkijat arvioivat, että kukkien löytöpaikka on ollut osa Intian laattaa, joka irtosi eteläisellä pallonpuoliskolla sijainneesta jättimanner Gondwanasta noin sata miljoonaa vuotta sitten ja lähti liikehtimään kohti nykyistä Etelä-Aasiaa.