Neuvostoliittolainen ja myöhemmin venäläinen Mir-avaruusasema toimi kansainvälisen avaruusasema ISS:n edeltäjänä kiertoradalla vuodesta 1986 vuoteen 2001. Asema oli jatkuvasti miehitettynä yli 12 vuoden ajan. Avaruusasemaa rakennettiin pala palalta vuoteen 1996 asti, kun viimeinen kaukohavainnointimoduuli saapui määränpäähänsä ja kiinnittyi kompleksiin.

Mir kärsi palvelusaikanaan muun muassa uhkaavasta, aseman sisäisestä tulipalosta, sähkökatkoksista ja moduulia vahingoittaneesta rahtialuksen törmäyksestä. Useiden erimittaisten onnettomuuksien myötä asemalla työskentelyä alettiin pitää merkittävänä turvallisuusriskinä esimerkiksi Nasan näkökulmasta. Huonokuntoisen aseman rahoitusta leikattiin useaan otteeseen vuodesta 1998 alkaen, ja se ohjattiin lopulta maahan maaliskuussa 2001.

Yksi oudoimmista kohtalokasta asemaa kohdanneista sattumuksista oli eri puolilta asemaa tehty sieni- ja alkueläinpopulaatiohavainto.

Nasa oli kiinnostunut ottamaan näytteitä Mirin sisätiloista sen jälkeen, kun asemaa jatkuvasti vaivanneet sähkökatkot olivat nostaneet lämpötilaa ja ilmankosteutta huomattavan paljon normaaleista lukemista ilmanvaihtojärjestelmän ollessa epäkunnossa.

Nasan astronautit saapuivat asemalle vuonna 1998 ja keräsivät näytteitä ilmasta sekä eri työskentely- ja elintilojen pinnoilta.

He löysivät järkytyksekseen koripallon kokoisen, painottomassa tilassa vapaana leijailevan vesipisaran harvoin käytetyn tilan seinäpaneelin takaa. Vesipisaran sisältä löytyi pölypunkkeja, alkueläimiä, ameeboja, bakteereita ja mutatoituneita sieniä. Myös pienempiä vesipisaroita löytyi muiden paneelien takaa. Paneelien takana vallitsi 28 asteen hautova lämpötila. Kerääntynyt vesi oli ruskeaa ja jopa pilvenvalkeaa.

Aseman ikkunoiden tiivisteistä, avaruuspukujen komponenteista, ilmastointikanavasta, kommunikointilaitteistosta sekä kaapeli- ja kuparilangoitteiden eristeistä löydettiin kokonaisia homesieniyhdyskuntia, jotka olivat saaneet muhia hyvin epätavallisissa olosuhteissa jopa vuosien ajan.

Asemalla vierailleiden monikansallisten astronauttien päällimäiseksi muistikuvaksi olikin juuri jäänyt eriskummallinen haju.

Osa löydetyistä sienilajeista kykeni aiheuttamaan metalliosien syöpymistä tai vapauttamaan myrkyllistä höyryä. Mutatoituneiden sienten pelättiin vaikuttavan astronauttien terveydentilaan ja myös mahdollisia haittavaikutuksia maan ihmispopulaatiossa aseman palatessa maahan tutkittiin kuumeisesti. Lukuisista kauhukuvista huolimatta itiöt olivat vain levittäytyneet tyytyväisinä kasvualustallaan.

Mirin ikävä sienitapaus ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. Myös ISS:ltä on löydetty sieniä sen historian aikana.

Nasa on panostanut sienten avaruudessa suoritettavaan tutkimustyöhön paljon aikaa ja rahaa. Kansainvälisellä avaruusasemalla esiintyvien pienten rihmastojen lisäksi maasta on myös lähetetty sieniä astronauttien tutkittavaksi.

Tekniikan Maailma kertoi lehden numerossa 13/2015 Espoon yläkoululaisten ISS-tiedetiimistä, joka rakensi sieniviljelmän sisältävän mikrolaboratorion. Kesäkuun 28. päivänä 2015 matkaan lähtenyt SpaceX:n miehittämätön kantoraketti kuitenkin räjähti ilmassa vain minuutteja lähtönsä jälkeen, joten sienet eivät päässeet perille.