Kerroimme viime viikolla Neuvostoliiton tarttuneen vuonna 1966 viimeisenä oljenkortenaan ydinpommiin vuosia riehuneen kaasupalon sammuttamiseksi.

Koe oli osa Neuvostoliiton rauhanomaista ydinaseohjelmaa, joka tunnettiin nimityksellä ”Ydinaseita kansallisen talouden hyväksi.” Tarkkaan ottaen ohjelmia oli kaksi, ja niiden nimissä suoritettiin vuosien 1965–1988 välisenä aikana tiettävästi ainakin 156 ydinkoetta.

Yksi varhaisimmista ja räjähdysvoimaltaan suurimmista oli tammikuussa 1965 suoritettu Chaganin ydinkoe.

Kokeen innoituksena toimi Yhdysvalloissa 1962 suoritettu Sedanin ydinkoe, jossa 104 kilotonnin ydinpommia käytettiin 100 metriä syvän ja 400 metriä leveän kraaterin luomiseen Nevadan autiomaassa.

Rauhanomaisen ydinkokeen tarvoitteena oli luoda allas, johon Chagan-joen tulvavesi voitaisiin turvallisesti laskea. Kraaterin muodostaman korkean vallin ajateltiin myös toimivan patona.

Räjähdysvoimaltaan 140 kilotonnin ydinpommi asetettiin kuivan joen uoman alle 178 metrin syvyyteen. 15. tammikuuta 1965 räjäytetty pommi synnytti 408 metriä leveän ja 100 metriä syvän kraaterin.

Pian räjähdyksen jälkeen kraateri täytettiin vedellä – Chagan-järvi oli syntynyt.

Projektia pidettiin kaikin puolin onnistuneena ja Neuvostoliitto oli ylpeä saavutuksestaan. Maan ydinteollisuudesta vastannut ministeriö teki projektista lyhyen dokumenttivideon, jossa ministeriön johtaja Jefim Slavski nähdään järvessä pulikoimassa. Järven vettä kerrotaan käytetyn myös karjan juomavetenä.

Jefim Slavski sukelteli järvessä vailla huolta radioaktiivisuudesta.

Järvi täytettiin vedellä varta vasten rakennettua kanavaa pitkin.

Ydinkoe vapautti ympäristöön kuitenkin merkittäviä määriä fissiotuotteita, jotka havaittiin aina Japanissa asti. Yhdysvallat ja Japani syyttivätkin Neuvostoliittoa vuonna 1963 solmitun ydinkoekieltosopimuksen rikkomisesta.

Neuvostoliitto puolustautui toteamalla kyseessä olleen maanalainen ydinkoe, jonka vaikutukset ympäristöön olivat mitättömät: vain noin 20 prosenttia ydinpommin fissiotuotteista päätyi ilmakehään.

Chagan-järvi ja sen välittömät lähialueet ovat vielä nykypäivänäkin radioaktiivisia. Tästä syystä järvi tunnetaan lempinimellä ”Atomijärvi”.

Järvessä sukellellut ministeri Slavski ei ollut säteilykylvystä moksiskaan. Mies eläköityi ministerin tehtävistä 88 vuoden iässä vuonna 1986 ja kuoli marraskuussa 1991.

Tältä järvi näyttää avaruudesta. (Kuva: Google Earth)