Vuonna 1989 voimaan astunut Montrealin pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, joka kehitettiin otsonikerrosta vahingoittavien aineiden käytön vähentämiseksi.

Pöytäkirjassa määriteltiin otsonikerroksen kannalta haitallisimmat aineet ja laadittiin suunnitelma niiden käytön asteittaiseen vähentämiseen. Päästötavoitteisiin on onnistuttu vastaamaan ilahduttavasti, ja CFC-yhdisteiden käytön kieltäminen on saanut otsonikerroksen hiljalleen elpymään.

Turvassa otsonikerros ei edelleenkään ole. Monikansallisen tutkimusryhmän uusi raportti osoittaa Montrealin pöytäkirjassa luettelemattomien yhdisteiden uhkaavan otsonikerroksen parantumista.

Tutkijat huomasivat etenkin Itä-Aasian teollisuuden myötä ilmakehään vapautuvan merkittäviä määriä dikloorimetaania sekä pvc-muovin valmistuksessa käytettävää 1,2-dikloorietaania.

Dikloorimetaanin määrä ilmakehässä laski 1990- ja 2000-luvulla, mutta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sen määrä on kasvanut noin 60 prosentilla.

”Arviomme mukaan Kiina on vastuussa noin 50–60 prosentista globaalista dikloorimetaanin päästöistä, muiden Aasian maiden, kuten Intian ollessa myös merkittävimpiä tuottajia”, tutkimuksen johtaja David Oram East Anglian yliopistosta kertoo tiedotteessa.

Näitä aineita ei ole aiemmin pidetty merkittävänä uhkana otsonikerroksen terveydelle, mutta tutkijat ovat osoittaneet niiden olevan läsnä vielä 12 kilometrin korkeudessa trooppisten alueiden (josta ilma pääasiassa kulkeutuu stratosfääriin) yläpuolella – tuhansien kilometrien päässä niiden alkulähteestä.

Noin 15 kilometrin korkeudessa alkavaan otsonikerrokseen tunkeutuessaan yhdisteet voivat tutkijoiden mukaan olla vahingollisia.

”Tutkimuksemme alleviivaa Montrealin pöytäkirjaan jäänyttä aukkoa, joka täytyy ottaa huomioon mikäli aineiden määrä ilmakehässä jatkaa kasvuaan.”

Tutkimus on julkaistu Atmospheric Chemistry and Physics -tiedejulkaisussa.