Useimmat meistä yhdistävät wankel- eli kiertomäntämoottorin hieman eksoottisiin pienten valmistussarjojen autoihin, kuten Mazdan RX-sarjaan tai NSU Ro 80 -malliin (1967–1977).

Ladaa taas eivät monetkaan yhdistä ”eksoottiseen” tai ”piensarjaan”.

Wankelmoottorin hyvä puoli oli, ettei koneessa tarvittu edestakaisin liikkuvia mäntiä, vaan mäntä pyöri ympyrää.

Tämä 1960-luvun lopussa Fiat 124:n pohjalta syntynyt Neuvostoliiton autoteollisuuden toivo oli laatikkomainen ja korkeintaan ”ihan pätevä” auto – myöhempinä vuosinaan jo hieman vanhanaikainen ja epähaluttava.

Yllättävää kuitenkin on, että myös Ladaan oli saatavilla wankelmoottori – tosin vain melko eksoottiseen pienvalmistussarjaan.

Keksijä Felix Wankel kehitti kiertomäntämoottorin idean jo 1920-luvulla, ja 1960-luvulla uuden moottorityypin uskottiin mullistavan polttomoottoritekniikan.

Wankelmoottorissa mäntä ei liiku edestakaisin vaan pyörii. Yksi mäntä hoitaa useamman tahdin kerralla. (Kuva Wikimedia Commons)

Wankelmoottorin hyvä puoli oli se, ettei koneessa tarvittu edestakaisin liikkuvia mäntiä, vaan palotapahtuma oli sijoitettu kolmiomaisen ja ”luonnollista liikettä tekevän” eli pyörivän männän ympärille.

Iskutilavuuteensa nähden wankelmoottori oli varsin tehokas, mutta toisaalta tehon vastapainoksi myös kulutus oli suuri.

Moottorityypin ongelmaksi muodostuivat muun muassa nopeasti kuluvat männän tiivisteosat, ja siksi alkuaikojen wankel-autot saivatkin hieman epäluotettavan maineen.

Wankelmoottoria käyttivät tai ainakin kokeilivat Mazdan ja NSU:n ohella myös esimerkiksi Mercedes-Benz, General Motors ja Citroën.

Lada harvoin mainitaan wankel-valmistajien listassa, vaikka se sille eittämättä kuuluu.

Tekniikan Maailma esitteli ja testasi jo vuonna 1982 Ladan yksikammioisen wankelmoottorin. Moottori oli tuolloin asennettu ”Nappisilmä-Ladaan” eli perinteisen VAZ-2101:n koriin.

Koneen mallinimi oli VAZ-311. Sen kammiotilavuus oli ilmeisesti 650 cm3, mikä vastaa perinteisessä mäntäkoneessa noin 1,3-litraista moottoria.

Tehoa oli 70 hevosvoimaa 6 000 minuuttikierroksella, eli suunnilleen saman verran kuin Ladan nelitahtisessa 1300-moottorissa (69 hv/5 600 1/min).

Polttoainetta 311-moottoriin syötettiin perinteisen kaasuttimen kautta, mutta sytytys oli hoidettu ajalleen hyvin edistyksellisesti täysin elektronisesti, ja mikroprosessori valitsi oikean sytytyshetken moottorin kuormituksen ja kierrosnopeuden perusteella.

Video: Tältä kuulostaa wankelmoottori Lada 2105:n nokalla:

Vuonna 1982 TM kertoi, että uudistuvan malliston (VAZ-2105) myötä Wankel-Lada tulee sarjavalmistukseen.

Tässä kohtaa tarina muuttuu mielenkiintoiseksi, sillä laajamittaisen sarjavalmistuksen sijaan wankelmoottorista tehtiin vielä tehokkaampi kahden kammion versio VAZ-411, ja se lähti elämään omaa elämäänsä poliisin ja etenkin turvallisuuspoliisi KGB:n autoissa.

TM 2/1982.

Kaksikammioisen Lada-wankelin tehon kerrotaan olleen jopa 120 hevosvoimaa, mikä soveltui hyvin takaa-ajoihin. Harvalla neuvostovalmisteisella autolla pääsi wankel-Ladaa karkuun.

Wankelmoottori asennettiin myöhemmin myös VAZ-2108- ja VAZ-2109-malleihin eli meillä tutummin Samaraan.

Lopulta moottorista tehtiin jopa kolmikammioinen versio VAZ-431, joka asennettiin ilmeisesti vain KGB:n Volga-erikoismalleihin. Tehoa oli huhujen mukaan 210 hevosvoimaa.

Ladan kiertomäntämoottoria valmistettiin ensimmäisistä 1970-luvun lopun prototyypeistä aina 1990-luvun alkuun saakka, mutta suurten joukkojen moottoria ei wankelista lopulta tullut – ei edes Neuvostoliitossa. Edes Lada ei saanut ratkaistua wankelmoottorin perusongelmia.

Pyörivä ja paljon huoltoa vaativa mäntä ei lopultakaan tarjonnut niin merkittäviä etuja, että se olisi syrjäyttänyt perinteisen mäntämoottorin

Nykyään Ladan wankelmoottorit ovat hyvin kysyttyjä autoharrastajien keskuudessa, sillä aito Lada-wankel on yksi halutuimmista tehomoottoreista erikoisrakennetuissa Kantti-Ladoissa.

Video: Kumi palaa ja tehoa löytyy, kuten Lada-harrastaja tässä esittelee: