Moottoripyörävalmistaja Harley-Davidson tunnetaan isoista, ukkosmyrskyn lailla jyrisevistä (ja järisevistä) cruiser-pyöristään.

Vuoteen 1920 mennessä Harley-Davidson oli noussut maailman suurimmaksi moottoripyörävalmistajaksi. Se osoitti sitkeyttä ja mukautumiskykyä 1930-luvun laman ja myöhemmin toisen maailmansodan aikaan, jotka pyyhkivät valtaosan kilpailusta mennessään.

Sodan jälkeen huokeiden ja yksinkertaisten kulkuneuvojen kysyntä kasvoi. Valmistajan oli jälleen aika sopeutua uudenlaiseen markkinaympäristöön. Harley-Davidsonin onneksi saksalainen DKW oli valmistanut juuri tällaista kulkuneuvoa 1930-luvulta alkaen.

DKW RT 125 oli kaksitahtinen, yksisylinterinen ja kolmivaihteinen moottoripyörä. Sodan päätyttyä Saksa joutui luovuttamaan sen piirrustukset sotakorvauksina sodan voittaneille valtioille, ja ne päätyivät useiden eri valmistajien käsiin.

DKW RT 125:n pohjalta valmistettiin useita lähes identtisiä kopioita Venäjällä, Isossa-Britanniassa, Japanissa sekä Yhdysvalloissa. Niistä tunnetuimmat ovat BSA Bantam sekä Harley-Davidson Hummer.

Harley-Davidson Hummer. (Kuva: SamBlob/Wikimedia Commons)

Harley-Davidson esitteli ensimmäisen saksalaispyörään perustuvan Model S-125 -nimisen mallinsa vuonna 1947. Se oli V2-moottoristaan tunnetun valmistajan ensimmäinen kaksitahtinen ja yksisylinterinen moottoripyörä. Mallia valmistettiin vuoteen 1953 asti, jolloin se korvattiin 165-kuutioisella versiolla.

Varsinaisen Hummerin – joka on virheellisesti noussut synonyymiksi kaikille Harley-Davidsonin yksisylinterisille ja kaksitahtisille pyörille – valmistus alkoi vasta vuonna 1955.

1950-luvulla myös kilpailu eurooppalaisten ja amerikkalaisten (japanilaisia unohtamatta) moottoripyörävalmistajien välillä kiihtyi. Piaggion Vespa ja Innocentin valmistama Lambretta olivat nostaneet skootterit yleisön suosioon, ja hiljalleen ne valloittivat myös Yhdysvaltain markkinoita.

Myös Harley-Davidson halusi osansa kytevästä ”skootteribuumista”. Vuonna 1960 se osti puolet italialaisesta Aeronatica-Macchista, joka alkoi tuottaa Harley-Davidsonin brändin alla myytäviä moottoritilavuudeltaan pienempiä moottoripyöriä.

Samana vuonna Harley-Davidson esitteli ensimmäisen skootterinsa – täysin Yhdysvalloissa valmistetun Topperin, jossa näkyvät selkeästi sen italialaiset esikuvat.

(Kuva: Mecum Auctions)

Topper käytti tuttua 165-kuutioista ”B-mallin” moottoria, joka oli piilotettu astinlaudan alle. 6,7-kilowattinen (9 hv) moottori oli ruohonleikkureiden tapaan mallia ”käyntiinvedettävä”. Siinä oli portaaton automaattivaihteisto (CVT), ja sen huippunopeus oli 74 kilometriä tunnissa.

Topperin katteet oli valmistettu lasikuidusta ja pellistä. Siihen oli saatavilla myös tavarankuljetukseen soveltuva sivuvaunu. Moottorin sijoittelun ansiosta myös Topperin istuimen alla oli tyhjää tilaa. Valmistaja suositteli säilömään istuimen alle pari pulloa polttoaineeseen lisättävää kaksitahtiöljyä.

Harley-Davidsonin insinöörit uskoivat skootterin alla kulkevan ilmavirran viilentävän moottoria riittävästi, joten siihen ei asennettu erillistä jäähdytystuuletinta. Topperin tyyppivikana olikin moottorin ylikuumeneminen.

Topperista tuotiin markkinoille useita eri malliversioita, ennen kuin sen valmistus lopetettiin vuonna 1965 – pääosin heikon myynnin vuoksi. Cyclechaossivustolla arvioidaan, että skootteria valmistettiin viiden vuoden aikana 3 500–8 000 yksilöä.

(Kuva: Mecum Auctions)

Vähäisen valmistusmääränsä vuoksi Topperit ovat nykyään keräilyharvinaisuuksia, joista maksetaan tuhansia dollareita. Yksi sellainen myydään Mecum-huutokaupassa Las Vegasissa ensi kuussa.

Pienistä kaksitahtisista Harley-Davidson ei kuitenkaan Topperin myötä luopunut. Vuonna 1965 se toi markkinoille esimerkiksi Aermacchin valmistaman M50 Sport Cycle -mopedin.

Toistaiseksi viimeisen kaksitahtisen moottoripyöränsä Harley-Davidson valmisti vasta vuonna 1978.

Lisää luettavaa aiheesta Harleytopperclub– ja Ultimatemotorcycling -sivustoilla. Lue myös Tekniikan Maailman juttu Harley-Davidson-museosta vuodelta 2013.